Tuomet kukkivat

Onkohan tämä aitanseinällä kiikkuva esine sorkkarauta?

Olin viikonlopun töissä ja sain ansaitut vapaat maanantaina ja tiistaina, jotka vietimme mieheni kanssa huvilalla. Sinne Rannalle osuu aurinko koko päivän, ja lämmintä oli ihan mukavasti. Mittari ei tosin noussut yli 18 astetta, mutta minulle se on jo hellettä. Minulla hyrähtää satapiikkikawasaki käyntiin kun laskeudun johtotähdestä huvilan pihalle. Lintujen laulu täyttää mielen ja koko olemus kevenee. Mutta rauhoitan mieleni ja käveleksin pitkin piennarta, tarkistan jokaisen kukkasen nupun ja ihailen koivikon silhuettia sinistä järveä vasten.

Usein mielen valtaa haikeus siitä, että lapseni, perheeni on jo maailmalla ja jokaisella on oma elämänsä. Kaipaan kovasti nuorisoani edes ajoittain saman pöydän äärelle. Vihani ja suuttumukseni eksmiestäni kohtaan on hiipunut, asiat ovat asettuneet omaan arvoonsa. Jos joku olisi sanonut, että aika parantaa nekin haavat, en ikinä olisi sitä uskonut. Mutta niin se vain on.

Reissulinnun koti

Aloitin maanantaina urakan, ja pesin terassin isot ikkunat. Jostain syystä ne ovat uskomattoman täynnä kärpäsenlikaa. Niissä turisee miljoona hyttystä ja jokainen rääpäisee märällä pikku imukärsällään jäljen ikkunaan. Ja ulkoapäin iskee viaton kirjosieppoemo kohti isoa mehevää paarmaa ja huonosti siinä käy, kun lasi on välissä. Viimekesästä viisastuneena kiipesin tuolille ja kiinnitin koko terassin leveydeltä ikkunat täyteen keltaista merkkinauhaa. Ne liikahtelevat tuulessa ja toivoakseni estävät turhat ikkunaanlentämiset. Jokaisella pikkulinnulla on oikeus pesiä turvallisesti. Veljen vaimo kertoi hauskan tarinan: hän teki elämäntyönsä kansakoulujen keittäjänä. Eräänä keväänä oli opettaja innostunut teetättämään koulukkailla linnunpönttöjä, jotka sitten myytiin kevätjuhlan myyjäisissä. Eräs pikkumies oli innokkaana rakentanut pöntön, ja siitä olikin tullut erikoisen komea. Mitä siitä että yksi sivu oli pidempi kuin toinen ja pohja vähän harva, tärkeintä oli että pönttö oli saatu valmiiksi.

Myyjäisissä olivat aikuiset vähän hymyilleet tälle pöntölle. Veljen vaimo oli huomannut, että pikkupojan ilme oli mennyt vähän huolestuneeksi. Niinpä emäntä oli reippaalla äänellä ja kovasti innostuneena ostanut ensimmäisenä juuri tämän pöntön ja kehunut pojalle , että "reissulinnun pesäksi tämä on maailman paras." Siihen olivat sitten toisetkin aikuiseet yhtyneet, monissa suin oli todisteltu, että kirjosieppo, reissulintu tykkää kovasti nimenomaan tästä pöntöstä.

Ja kauppa oli käynyt tämän jälkeen myös muille pöntöille.

Puuhastelua kasvimaalla

Onkohan useinkaan nähty näin valtaisaa tuomenkukintaa? Voisi sanoa, että tuomea ei juuri näe kukkameren alta. Kevät on ollut aurinkoinen, sadetta on tullut jatkuvasti tasaisesti kastellen ja lämmin tuuli sulatti lumet jo aikaisin. Myös herukkapensaat ovat aloittaneet kukinnan. Odottelen hyvää satoa. Mietin tuossa rakkaan ystäväni herukkapensaita siellä Satakunnassa, vieläkö sieltä saisi ämpärillisen yhdestä pensaasta? Jos näin on, kutsun itseni syksyllä tarkistamaan tilanteen. Kartanon mailla oli muutama vuosi sitten todella valtaisa herukkasato.

Mikä parasta, herukat olivat karviaisen kokoisia ja mehukkaita.

Mieheni käänsi jo pahasti juolavehnää kasvavan ryytimaamme nurinpäin. Se muuttui kuohkeaksi ja helposti työstettäväksi. Olin päättänyt, että en laita tänä kesänä ryytimaata kasvamaan, mutta kuinka ollakaan, löysin itseni ilmatorjuntatykki-asennosta kuopsuttamasta multaa ja kylvämästä siementä maahan. Kylvin jääsalaattia, keräsalaattia, pensaspapua pitkät rivit, pinaattia, persiljaa, basilikaa. En tiedä saanko noita kasvamaan, mutta ainakin ne ovat jo kylvetty. Viime kesänä sain koko kesän salaatit ja tasan yhden porkkanan. Istutin porkkananauhaa, mutta siitä iti vain yksi siemen. Porkkana kasvoi valtavaksi ja oli hyvän makuinen.

Toisen paijaksi pellava kasvaa...

...minä sen vain kitken. Sanotaan laulussa. Kylvin pellavaa ison läimäreen. Olen katsellut ohjeita internetistä ja todennut, että sepäs se vasta onkin vaativa kasvi. Jotta pellavasta saisi satoa, se on kitkettävä tosi huolella, sillä pellava ei pärjää kilpailussa rikkakasvien kanssa. Kun siemenet itävät, tarkoitukseni on kyllä pitää se huoli, että pellava on vapaa rikkakasveista. En toki tarvitse pellavaa mihinkään muuhun kuin koristekimppuihin. Olen yhden kerran kasvattanut 90-luvulla kotivaaralla pellavaläimäreen ja sitä tuli niin sakeasti, että se jäi sinne peltoon. En keksinyt mitä sillä olisin tehnyt.

Olen huolella opiskellut pellavan käsittelyn: ensiksi pellavaa kerätään koura täyteen ja nyhjäistään maasta irti. Puhdistetaan mullat ja tasoitetaan tyvi. Kourajainen jaetaan kahtia sormauksiin jotka jätetään kuivamaan jotta sylkyt, eli ne suloiset siemenkodat irtoavat. Itse tosin kasvatan pellavaa juuri sylkkyjen takia. Ne ovat kauniita kuivatettuna maljakoissa. Jotta ne sylkyt saadaan irti, pellava on rohdittava pellavarohtimella, eli rohkalla. Sitten pellavat laitetaan likoon, niiden pitää lahota, ja lopuksi kuivataan ja aletaan litsiä, eli irroitetaan kuidut varsista. Siitä voisi sitten kehrätä lankaa. Jotenkin noin se menisi. Mielenkiintoinen projekti. Itseasiassa pahinta on se että oikeata pellavansiementä ei saa mistään. Kylvin ihan niitä mitä myydään leivontaan pahvirasiassa.

Hiirenpesä tuohilaatikossa

Mylläsin varastoa ja löysin pahvilaatikon, joka oli täynnä kuivaa tuohta. Tuohi on tietysti säilötty sitä varten, että siitä voisi tehdä tuohivirsuja. No ehkä se kuitenkin oli säilötty sytöiksi, ja siihen virkaan minä ne sieltä löysin. Mutta tuohien alla oli mitä sievin hiiren pesä. Kuuntelin tarkasti, mutta pihaustakaan ei kuulunut, lisäksi laatikossa oli runsaasti auringonkukan siemeniä. Siitä päättelin, että se pesä oli vuosia vanha, nimittäin emme ole kahteen vuoteen sinne tuoneet auringonkukansiementä. Kun olin varmistanut, että pesä tosiaan oli tyhjä, siirsin tuohet sivuun ja poltin laatikon. Tuohet olivat kuivia, joten niillä sitten sytyttelemme saunan pesän useita kertoja.

Kotiin maalle

Tarkoitukseni on lähteä käymään kotona maatilalla ensi viikonvaihteessa. On se aika, että Äidin ja Isän hauta on aika siivota ja laittaa kesäkukat kasvamaan. Lupeessa on kyllä hallanvaaraa ja kylmää sadetta, mutta se ei minua haittaa. Eniten sääsket ovat keljuja, ja niitä on siellä todella eri sakeassa kuin täällä Kainuussa.