Kesäpäivänseisaus

Tuntuu ihan uskomattomalta, että on jo kesäpäivänseisaus. Eli jälleen ovat suuret voimat liikkeellä, jos haluaa uskoa maailmankaikkeuden kaikkiin voimiin. Raadollisemmin ajateltuna, päivä alkaa lyhenemään. Siinä sitä taas ollaan. Eli juhannusviikon jälkeen alkaa keskikesä.
Heti tässä terkut Pomolle, kiitos, kun vilkutit minulle Jukolan viestistä!  Telkkarinkatseluni jää melkoisen vähiin kesällä, mutta kukapa ei olisi katsonut, kun prinsessa sai prinssinsä. Se oli katselemisen arvoista, ihan nautittavaa suorastaan. Prinssi muistutti ihan Supermiestä, Clark Kentiä silloin, kun tämä on tavallinen toimittaja, ei Supermieheksi muuttunut. Jag elskar dig, lausuttuna kyyneleet silmissä, sai kyllä meikämammankin kyyneliin.
Tuosta hyppäsi mieleen vaikuttava näky: höhhöilin taas pitkin huvilan pihapiiriä ja mielestäni jatkuvasti uusia ajatuksia antava vanha aitta näytti taas erikoisen ilmiön. Ihmettelin kuinka sen harmaalla, kuivalla seinällä parveili kymmenkunta isoleukaista keskikokoista muurahaista. Siis ei hevos- vaan niitä hivenen pienempiä lahomurkkuja. Kiinnitin huomiota, että ne olivat puoliympyrässä siinä hirrenraossa, isot koukkuleuat ulospäin. Koetin kurkkia, että mitä siinä tapahtuu. No selvisihän se: pitkä kuningatar oli siellä välissä ja ympärillä siipiniekkoja kuhisemassa. Jotenkin säväytti, miten hyvin luonto toimii: aina on olemassa valtiatar, häntä liehittelevät joukot ja vielä soturit puolustamassa. Yksi ystäväni totesi, että kesä on jo niin pitkällä, että kyllä  täytyy jo olla pariutumisrituaalit meneillään, jos mieli saada jälkikasvua. Näinhän se on.
Huvilalla on luonto niin äärellä, että joka hetki näkee jotain erikoista.
Nukkumaan mennessä kuulen iltaisin erikoisen äänen. En ole vielä varma onko se pöllö vaiko kyyhkynen.
Ääni on vähän kuin jänis ääntelee, milloin ei rääkäise. Yritän paikallistaa sitä, mutta se säikkyy ja vaikenee. Ja olen nähnyt miltei varmasti jänkäkurpan lentävän auringonlaskunrajassa pellon ylitse.
Tarkoitus on juhannuksenaikana viettää yötön yö läheisellä hakkuuaukealla kuuntelemassa lintujen ääntelyä ja tekemässä tietenkin juhannustaikoja. Seitsemän erilaista kukkaa kimpuksi tyynyn alle: yöllä pitäisi sitten nähdä unessa sulho. Koska olen jo kunniallinen rouva, minun ei kuulu nähdä sulhoja, vaan ehkä voisi kurkistaa tulevaisuuteen. En saata olla mainitsematta, kuinka arvelluttavaa on nähdä tulevia, jos niitä tulkitsee epäedullisesti. Se ei ole ollenkaan mitenkään hauskaa. Tyttäreni totesi vallan viisaasti, että noituus on enemmän pahaa kuin hyvää. Kun lukee näyt toiselle, toinen alkaa heti elämään niin, että ennustus toteutuu. Olen itsekin nähnyt ripsauksia mahdollisesta tulevaisuuden tapahtumista. Mutta epäilen kuitenkin, että ne eivät ole oikeita näkyjä. Mielikuvituksen tuotetta korkeintaan.
Mutta joskus ei voi kuin ihmetellä, kuinka jokin asia on aivan kuin menneisyyttä, vaikka se vasta tapahtuu, koska sen on aistinut, nähnyt tapahtuvan. Sitä kuuluisaa huuhaata. Tässä voisi vedota Isoon kirjaan: salatut ovat tulevaisuutesi hetket.  Tai jotenkin.
Huvilalla aloitimme mukavan urakan: laajennamme etelän suuntaan pihaa, teemme pation, ruohokentällä ja kauniilla istutuksilla. Nuo ovat visiona. Tässävaiheessa olen raivannut pation alan. Ensin oli tarkoitus suurentaa vain pari metriä pihaa etelän puolelle, mutta yhtä-äkkiä huomasin, että koko tasanne, ennenkuin rinne alkaa laskeutumaan, on mahdolllisuus laittaa nurmikolle. Sahata kihnutin ja hakkasin kirveella näreitä poikki.  Se oli tosiaan ihan risuttunut, vesoittunut koko pation alue.  Ei juuri nähnyt vettä sieltä välistä pilkottavan. Olen usein ihmetellyt, että miksi kesällä ei tehdä savottaa, mutta nyt sen ymmärrän, puut ovat litimärkiä,  mahla virtaa niissä voimakkaasti.  Siis risukko on raivattu, pilkottu pikkupaloiksi ja aloitin kuokkimaan maan päältä sammalta, jotta saamme alueen tasoitettua. Mieheni tappelee vanhoja kantoja vastaan. Hän ei anna tuumaakaan periksi, kun kyseessä on koivunkanto. Ne ovat enemmän kuin tiukassa maan uumeniin. Alunperin oli tarkoitus käyttää pilkotut oksat kolojen täytteenä, mutta varmalta taholta sain nootin, että risut pakkaavat lahomaan ja tasaiseksi tarkoitettu alue on kohta notkollaan. Mistä minä tuon olisin älynnyt, blondi kun olen.
No ei se ollut myöhäistä, risut ovat aumattu ja notkelmat tasoitetaan täytemaalla.
Trenkipoika Hämeestä on luvannut ilahduttaa meitä juhannuskylälyllä. Hän on erikoisen hyvä yökäppäilijä, joten jos sääskimyrkkyä riittää, on tarkoitus viettää yötöntä yötä. Nyt on sääsket jo vironneet, mutta niitä vastaan selviää vanhoilla keinoilla. Päätin, että julistan sodan itikoita vastaan ja hankin moskiittoverkon sänkyni ympärille. Miksi sitä ei ole aikaisemmin jo älynnyt. Velipoika tosin sanoi, että on olemassa elektronisia sääskikillereitä, jotka tehoavat hyvin. Pitää muistaa hankkia.