Muurahaissade

Edellisessä blogissani kertomani aitan seinällä tapahtuva muurahaisten näyttäytyminen, muuttui valtavaksi parveiluksi. Siinä näytti olevan kolme eri parvea. Ts. kuningattaret valmistuivat lentoon, kuhnurit odottivat tilaisuutta ja soturit varmistivat lentoon lähdön onnistumisen.  Se oli melkoista kuhinaa. Murkkuja oli varmasti miljoona, kolmea eri kokoa.  Ja hetkessä ne siitä nousivat yläilmoihin, jonnekin puiden latvojen yläpuolelle. Linnuilla oli herkkuorgiat. Kuulemma linnut tietävät, koska muurahaiset lentävät, ja syöttävät poikasilleen suurimman osan lentomuurahaisista. Mutta sitten ne isot siipikuningattaret alkoivat satamaan maahan, koska niden täytyy löytää kolo mihin munia.  Niitä napsahteli ja kopsahteli päivän ajan milloin hiuksiin ja jopa avonaisesta kaula-aukostani sisälle. Ei siinä mitään, kun ne eivät pure eivätkä pistä, mutta inhon väristystä käy kun iso muurahainen kimurtelee iholla. Ja sitten päivässä se oli ohitse. Kesän yksi huipentuma.
Koko juhannuksen ajan oli mukavan lämmintä. Satoikin, mutta satoi öisin, parhaimmillään lämpö kohosi yli kahteenkymmeneen asteeseen. Trenkipoika tuli Hämeestä torstai-iltana ja lähti takaisin tänäaamuna.  Vietimme tosi mukavan juhannuksen, söimme hyvin ja nukuimme makeasti. Kävelimme varmasti monia kilometrejä yhteensä. Vietimme öisiä hämyhetkiä metsäpoluilla. Kaikenkaikkiaan enemmän kuin mukava juhannus. Sää suosi myös ulkonasyömistä, eli valmistimme ruokaa kaasugrillissä ja -hellalla ulkona. Se kurppa, jonka olin ollut näkevinäni, on ihan oikeasti, lentää tiettyä rataansa joka ilta ja "kurputtaa" mennen tullen.
Kurppa on jotenkin niin kesäinen lintu, että tuntee selvästi, että on keskikesä.Onko sitten jänkä- vai lehtokurppa, en tiedä. Nimikin on hauska.
Ihailimme kukkapenkkien loistoa ja jatkuvasti oleilimme nenä penkkiin päin nyppimässä olemattomia rikkaruohoja. Tosin kyy säikäytti sen verran, että taas muistan, että huvila on kyyaluetta. Meidän pihalla niitä ei juuri näy, mutta naapurin saunalla oli sen verran porukkaa, että he tömistelivät sen ainokaisen kyyn pakoon, ja koska meillä oli rauhallista, se tuli tietysti turvaan. Ohjasimme sen pois pihapiiristä. Niitä pitää varoa, mutta ei tarvitse olla hysteerinen, kyykeri on todella hyötyeläin, sillä meillä on hiiriä pihapiirissä. Trenkipoika sai saunakaverikseen hiirenpoikasen. Se oli paennut kauhuissaan lauteiden alle kiukaan alta kun kiuas oli kähähtänyt löylyä. Minä en kyllä moiseen ole ikinä törmännyt.
Se kummallinen ääni, joka kuuluu kun asetumme yöpuulle, ei selvinnyt. Se kuuluu ja ei kuulu, epäsäännöllisesti. Järki sanoo, että pöllöt eivät ääntele tähän aikaan kesästä, joten pöllö se ei ole, ehkä jokin yöeläin: mäyrä tai kettu tai supikoira.
Luonto on niin lähellä, että joka hetki näkee erilaisia asioita
Pationteko ei siis edistynyt, mutta ei tarvinnutkaan edistyä. Jatkamme taas ensi viikonlopulla. Kannot on irroitettu miltei kokonaan, tasoitustyö on edessä ja kun multakuormat tulevat, viimeistely. Hauskaa on myös suunnitella istutukset ja ostaa keinu aurinkoiselle puolelle.Olen suunnitellut, että istutamme hansaruusua ja norjanangervoa siihen eteläiselle reunalle auringon puolelle. Valkoista ja punaista kukkivaa kukkaa.
minua kiinnostaa perennoista kultapallo ja nauhukset, ne ovat keltaisena kukkivia, vanha kunnon ukonhattu sinisenä kukkimaan, myös sinilatva, koska nuo ovat suurinpiirtein saman kokoluokan kukkia. Punaisia en ole vielä päättänyt, mitä  istutan.  Viimesyksynä istuttamamme lumipalloheisiaita on  kasvanut jo puolella, mieheni väittää, että ne eivät ole kasvaneet. Ovat ne kasvaneet ja kukkivat valkoisia lumipalloja. Aikansa kutakin. Kaikki istutukset eivät onnistu, kantapään kautta ne pitää opetella menestymään. Kyllä myös taimiissa on eroja, sen olen huomannut, parhaimmat saa kun ostaa puutarhalta ja huonoimmat jos ostaa kirppikseltä. Kirppiksillä myydään myös taimia, ainakin perennoiden taimia. Ostin  kirppikseltä viimekesänä mielenkiinnolla kasvinalun, purkinkyljessä luki: kärsimyskaktus, kaupanpäälle vaeltavajuutalainen. Minua kiinnosti kovasti nähdä minkälainen kasvi on kärsimyskaktus kuin myös vaeltavajuutalainen. No kaktusta ei tullut, tuli viirivehka, vaeltavaj.  oli nukkatyräkki. Molemmat ovat tosin ihan komeita, mutta eivät siis niitä mitä ostin. Ne viihtyvät hyvin huvilalla terassilla isoissa ruukuissa.
Mietin ääneen, että miksi sitä harmaata eristysteippiä kutsutaan jeesusteipiksi.  Kuulemma siksi kun se tarttuu niin lujaan, että aiheuttaa harminäännnähdyksen: voijeesusettäonlujassa. Toisekseen se pelastaa kaikesta, kuulemma.  Tämä oli kevennys.