Helluntaina

Heleätä Helluntaita. Äiti kertoi, että olen syntynyt Helluntain pyhänä, siis 21.5. Tuolloin on ollut maanantaina se pyhä. Kun sitten viikon päästä olimme päässeet kotiin laitokselta, kipukammiosta, joksi Äiti kutsui oman kunnan synnytysosastoa, oli ollut armoton räntäsade. Oli hetkessä tullut puolisääreen saakka kinokset. Luonteeni on ollut aina erinomaisen kiukkuinen ja ylivilkas, joten kaipa se jo enteile tulevaa. Nyt siis täytin 32-vuotta plus alv. Juhlistimme synttäriä leipomossa tehdyllä täytekakulla. On pakko häpeäkseni tunnustaa, että kakulle kävi huonosti. Paitsi että söimme sitä hyvällä mielellä luvattoman runsaasti, sen rippeet tuuskahtivat terasille suoraan kermapuoli alaspäin. Nimittäin nostin kakun terassilla seisovasta jääkaapista keittiötikkaiden päälle hetkeksi, niin se oli yhtä-äkkiä lattialla kermapuoli terassin lattiata vasten. Ihmettelin siinä hetken ja totesin, että se siitä kakusta.

Sain synttärilahjaksi sykemittarin jo tuossa vähän ennakkoon. Se on ollut kovassa käytössä kun kohotan kuntoani. Sain toki muutakin lahjaksi. Minusta on mukavaa kun synttärini muistetaan.

Unohdin tuossa viime päivityksessä kertoa, että jouduimme menemään ekakerralla kirveen kanssa sisälle huvilaan. Nimittäin ovi oli niin pahasti jännityksessä talvisen lumitaakan alla, että naputtelimme toisen kirveen hamaralla toisen kirveen terän ensin kynnyspuolelta oven koko leveyden verran, jännitys ei löysännyt. Sitten vielä päätimme kokeilla siitä lukon yläpuolelta ja kuulosti kuin ovi olisi huokaissut helpotuksesta. Yhtä-äkkiä se avautui ja on siitä pitäen avautunut täysin ilman ongelmia.

Olenko muuten kertonut, että huvilla on vieras asukas: Näin hänet taas istumassa omassa tuolissani. Se on jokin aikaisemman historian jäänne, esiintyy häivähdyksenä silmäkulmassani. Näen sen hetken murto-osan kun käännän katseeni häntä kohti. Yleensä menen hetkeksi istumaan siihen tuolille, koska tämä asukas on niin ystävällinen. Pitää minusta selvästi. Leikin, että istun polvella hetken aikaa. En koe pienintäkään pelon tai jännityksen tai negatiivisen tunteen häivää. Huvilan maat ovat vanha maatila, jossa on historiansa. Kun ajattelen, kuinka kaukana maatila on ollut tiettömän ja sähköttömän taipaleen takana, voi hyvinkin olla, että joku muinaishenki on jäänyt siihen asustelemaan.

Huomasin aitan seinällä työkalun, jota viisaampi ehdotti nimellä "sahan jakotyökalu", siis "jakokissa". Se työkalu jota käytettiin ennen muinoin sahaa viilatessa, että sahan hampaiden jako jakautuu saman pituisesti. Tai jotain tuollaista. Kuva ohessa. Työkalu on niiltä ajoilta kun käytettiin justeeria puiden kaadossa.

Puiden kaadosta tuli mieleen, että tarkka silmä arvioi huvilan metsikön liian tiheäksi. Koko rantametsikkö pitäisi kertaalleen harventaa. Siitä olisi hyötyä itikoiden, sääskien, paarmojen lukumäärään vähentävästi. Kun järveltä kävisi pihaan tuuli, olisi itikkaongelma tietysti vähäisempi. No se on ehkä vuoden päästä ajankohtaista. Tekemistä on koko ajan niin paljon, että kun hikisen päivän jälkeen pääsee saunanlauateille, on olo ihan mahdottoman hyvä. Olen uinut jo kahtena viikonloppuna ja vesi on ollut ihanan kylmää saunaiholle. Tuvan uunia on tarvinnut vain vähän "helläyttää" lämpimäksi. Lämpö on riittänyt aina viikonlopun yli.

Mansikkamaan taimet olivat jo täynnä viimekesäistä hillanälviäistuotosta. Eli mansikankasvatus osaltani on ohitse. Kiskon muovit pois ja ajan ruohonleikkurilla ne viisikymmentä tupsua, jotka kuhisevat pientä koppanaa, jotka reijittävät mansikan lehdet.

En ole vielä suunnitellut kasvatanto ryytimaata. Nimittäin uskon, että se "peittää vielä pälävet", eli tulee armoton takatalvi. Ei se voi näin mennä, että kesä tulisi jo toukokuun puolessa välissä.