Harrastelua

Huomasin töistä lähtiessäni, että edessäni käveli reippaasti sauvakävelijä, pidin häntä vetoapuna kun yritin pitää kävelyvauhtini tasaisen nopeana, mikä onnistuikin siihen saakka, kun puhelimeni soi. Kannan puhelintani kaulakiikussa, ja se vetelee mitä haikeampia iskelmiä soidessaan. Satakunnasta kotoisin oleva ystävä, joka oli matkalla Poriin, keksi soittaa minulle. Hidastin siis kävelyäni, koska keuhkot eivät jaksaneet puhkua happea ja puhetta yhtäaikaa. Keskustelimme harrastelukirjoittelemisestani. (hauska sanahirviö). Minä siis harrastelen-puuhastelen-kirjoittelen. Ihan vain huvikseni, ilman mitään maineen- ja kunnianhimoa. Tämä ystäväni katselee kyhäelmiäni varmasti jotenkin ruusunpunaisesti, sillä hän pitää niitä Loistavina Hengen Tuotteita. Olen kyllä tietoinen, että sukuni on mitä ilmeisemmin selvinnyt monesta pahasta paikasta juuri kirjoittelemalla. Yksi veljistäni alkoi ikäväksemme sairastelemaan ja hänen runonsa ovat uskomattoman kiehtovia. Puhumattakaan suvun Matriarkaalisesta Kirjojen Kustantajasta...hänen tekstinsä soljuvat kuin keväinen puro.
Voisihan sitä tehdä vaikka jotain pahaa, kuin että vaikkapa kirjoittaa, siinä saa sielunsa keveäksi, kun kirjoittaa kaikki mieltä painavat asiat ulos.
Tammikuu siis vihdoin mateli loppuunsa jälleen kerran. Ei juuri ollut ainoatakaan kunnon pakkassäätä, aina vain räntää ja vettä ja liukkautta. Lehdistä saa lukea, että Kiinassa on voimakkaita lumimyrskyjä, mikä on ihan omituista. Meillä ne myrskyt pitäisi olla eikä Kiinassa.
Olen seurannut mieheni ressaantumista, jonka massiivinen remontti aiheuttaa. Mietin, että kun koti on valmis, mitään uutta ressiä emme ota huolenpäälle. Tosin niin se ei mene, mieheni keksi aloittaa laajamittaisen projektin, joka vaatii kovasti työtä: Hän etsii lomapaikkaa, siis kesämökkiä, tai miksi nykyisin kutsutaan paikkaa, jossa vietetään lomat varsinkin kesällä. Se tietää tietenkin mielenkiintoisia matkoja ympäristöön maaseudulle ja lähijärvien rannoille. Itse tunnustan olevani vähän laiskahko ottamaan huolta vielä yhdestä kiinteistöstä. Odotan kevättä ja lumien sulamista, että pääsen omalle maatilalleni taistelemaan pajukoita vastaan ja kiveämään ja maisemoimaan, mikä on jokakeväinen liki kuukauden urakka. Mieheni ei ole erityisen innostunut minun maatilastani, siksi on kai parasta, että hän itse hakee mieleisen maapaikan, joka on sitten molemmille hyvä paikka viettää loma-aikoja. Katsotaan, katsotaan.
Ensi viikolla alkavat ylioppilaskirjoitukset. Jännitän kuopukseni puolesta ja toivon, että hän pärjäisi hyvin. Kovasti hän on kuluneena talvena opiskellut, mikä varmasti tuo tulosta.
Osan aineista hän on jo kirjoittanut, mutta vielä on pari ainetta kirjoittamatta.
Itselläni on myös opiskelunhaluja, mutta en löydä aikaa sellaiseen opiskeluun, mikä olisi pitkäjänteistä ja tulosta tuottavaa. Toisaalta en ole vielä keksinyt, mikä olisi sellainen opiskelu, mikä toisi selkeästi uuden tutkinnon ja sitä kautta hyötyä minulle. Työssäni on tärkeää näppärät sormet näppiksellä, lämmin myötäelämisen taito ja empatia. Kielitaitoa tarvitsee sen verran, että selviää tilanteesta. Kielitaidon harjoittaminen olisi ehkä tärkeintä. Siinä olisi haastetta kerrakseen.
Olen pyrkinyt elämään hyvin säännöllisesti: aikaisin nukkumaan, aikaisin ylös, monipuolinen ruokavalio ja lisävitamiinit ja liikunta. Kaikki nämä ovat antaneet voimia jaksaa päivästä toiseen.