Lunta ja asteroidi

Varmasti usea sivuaa blogeissaan asteroidia, joka humahti maapallon ohitse. Tilanne oli aika jännittävä kun siitä teki jännittävän; Töissä katsoimme kelloa, että seitsemän minuutin päästä tämä eksynyt taivaankappale humahtaa ohitse. Joku heitti huulta, että ehtisikö vielä kotiin omaan sänkyyn ja mahdollisesti perheen luokse, joku kuunteli "viimeistä biisiä", joku ehdotti pommisuojaan menoa. Aika jännästi alkoi pistelemään hiusjuurissa ajatus, kuinka helppoa olisi lietsoa paniikkia: juosta käytäviä ja huutaa: asteroidi törmää, maailmanloppu on tulossa!!!! No tämä avaruudesta ilmestynyt kulkuri - mikälie-tuli ja meni... elämä jatkuu edelleen. Kuitenkin on visio, että joskus tulevaisuudessa tuhansien vuosien kuluttua tämä asteroidi saattaa ehkä eksyä radaltaan ja törmätä maahan. Ehkä...Toisaalta, maailma muuttui kokonaan valkoiseksi seuraavina tunteita. Alkoi mieletön lumisade, liki niillä minuuteilla, kun tämä asteroiditilanne oli ohitse. Ja lunta satoi ja satoi. Kotimatka oli raskas kävellä, mutta en pitänyt kiirettä.
Blogissani komeilee kuvani, sammakko nimeltään Kauko. Minun toteemieläimeni on sammakko. Sain sen selville kun tein shamaanimatkan 15 vuotta sitten, nimenomaan tätä tietoa etsiessäni. Jokainenhan tietää, että aloittaessa shamaanimatkan oma toteemieläin tulee vastaan. Odotin leijonaa tai gasellia tai kotkaa.. ei tullut mikään noista, vaan iso mulkosilmäinen, pulleavatsainen sammakonloppana. Katsoi tuikeasti. Palasin nopeasti "maanpinnalle" ja siitä saakka olen tiennyt, että sammakko on toteemieläimeni. Kuvan sammakko on pronssia. Olen saanut sen vuosia sitten ystävättäreltäni. Hän kertoi, että se katseli silläsilmällä lasikaapista, että se oli ihan pakko ostaa minulle. Pronssisammakkoni on aika nirso, jos sitä ei hiero kunnolla, se menee ihan samean värisesi. Mutta kiltää upeasti kun sen kiillottaa.
Viereinen puisto näyttää uskomattomattoman kauniilta: puut ovat pehmeän, valkoisen lumen peitossa ja tunnelma on kuin joulukortissa.