Talvi puolessa..

Talvi puolessa, nälkä suolessa, sanoi karhu ja käänsi kylkeään ed sunnuntaina, Heikin päivänä. Jälleen myöhästyneet onnittelut nimipäivänäsi Heikki.
Laapotin aamuhämärissä haavapolille näyttämään rinnankorjausleikkauksen ankkurihaavan kohtaa, joka vaatii hunajasalvaa, jotta siihen tulee kaunis arpi. Pihkasalva olisi parempaa, tiesi systeri,ja haavahoitsu vahvisti, että tosi on, mutta se jättää kuulemma rumemman arven. Nyt tuntuu, että olisko sillä mitään väliä, minkälainen arpi tulee, ketä se kiinnostaa ja kuka sitä katselee. Mutta toisaalta ajatellen, kun kerran on mahdollista saada nätti arpi, niin otetaan se sitten. Sitten kävelin töihin, eli aamulenkiksi tuli 4 km ja töistä kävelin vielä kolmisen km kotiin.
Aloitin eilen työt. Mutta en vielä kahdeksan tunnin päiviä, vaan anoimme vakuutusyhtiöltä kolmen kuukauden työkokeilun, jossa työvelvoite on 20 h vko. Teen nyt neljän tunnin päiviä ainakin kuukauden. Sitten jatkan kuuteen tuntiin päivä, mutta edelleen se velvoite on 20 h vko, minkä mukaan myös etuus, eli "palkka" on laskettu. Tämä työkokeilu on vakavan sairauden läpikäyneelle hyvä vaihtoehto. Palkka lasketaan sellaisella kaavalla, että tulotaso pysyy kohtalaisena. Työ tietokoneella istuessa on hel- ve-tin rankkaa, kun sitä tekee 8 h päivässä. Jo tämä neljän tunnin aloitus on tuonut mieleen, kuinka uuvuttavaa on ottaa puhele puhelun jälkeen vastaan, hoitaa case siten, että ei tule feedbackiä, ainakaan negatiivista.
No minä kokkeilen.
Olen vähän uupunut työmatkakävelyyn jo kahden päivän jälkeen. Minulla olisi mahdollisuus hypätä paikallisliikenteen bussiin, tai ajaa neiti Mercedeksellä tai vaikka keksiä kyytiä mitä tahansa. Mutta kun haluan uupua, koska niin kauan kuin liikunnan tuoma uupuminen menee nopeasti ohi, kun juo vettä, käy suihkussa ja levähtää, niin tunnen eläväni.
Minä palaudun tosi nopeasti rasituksesta.
Eilen kun menin töihin, varauduin kassillisella Rumbergin suukkoja. Jokainen, joka kävi halaamassa minua, sai suukon.
Kävi niin, että pari henkilöä ei tunnistanut minua, johtuen vuoden poissaolostani, ulkonäköni muuttumisesta husteni osalta ja tietysti vuosi vanhan vanhentaa. Menin kysymään, että, etkö tosiaan tunnista, niin oli tosi hauska nähdä vilpitöntä hämmästymistä, että tosiaan, hiukset ovat niin erilaiset, silmäklasit uudet jne. No nauruun se johti- ja suukkoon.