Juhlat on juhlittu

Hääjuhlat siis. Minulla on nyt virallinen vävy, sanonkin häntä lempivävykseni, ja hän muistaa aina sanoa, että joo, kun olen ainoa vävy. No aikanaan saan toisenkin vävyn, mutta sillä ei ole kiirettä. Hääjuhlat olivat omannäköiset, intiimit, pienet, mutta äärettömän tunnelmalliset. Oulunsalon kirkko on kaunis, hirsipintainen. Tässä on linkki, josta voi katsoa kirkkoa http://www.oulunsalonseurakunta.fi/?sid=59 Oli hyvin herkkä hetki, kun isänsä talutti ja luovutti tyttäremme komealla, aikuiselle miehelle. Tuntui hyvin turvalliselta nähdä, kuinka rakastuneita ja sitoutuneita nuoremme ovat. Morsian oli kuin mansikkakarkki, niin suloinen ja kaunis. Puku oli hankittu kiinalaiselta morsiuspukuvalmistajalta mittatilaustyönä. Prinsessamallia, pitkällä laahuksella. Lumenvalkoista satiinia, tehosteena puhtaanpunainen, ja koristeltu koristekivillä ja paljeteilla. Huntu oli kaksiosainen ja sopi hyvin pukuun. Minun piti viimehetkellä ommella pitsistä hihallinen bolero, sillä puku oli hyvin avokaulainen. Talvimorsian näyttää viluiselta jos selkä on paljaana. Se bolero onnistui nappiin, ihan käsittämätöntä, miten hyvä siitä tuli. Samoin viitta puvun päälle onnistui, vaikka sitä ompelin viikon. Itse olin viimeisen päälle pyntättynä, kuten morsiamen äidin kuuluu olla. Kun perhekuvat sai nähtäväksi, piti huokaista, että meillä on komeat lapset, mutta mamma on jo ihan sen näköinen kuin 56-v mammelin kuuluu ollakin. Se on kyllä tosiasia, että nuoruus on ohitse. Juhlahuone oli koristeltu punaisilla ruusuilla ja valkoisilla liinoilla. Ruoka oli suussasulavan hyvää. Morsian oli rakentanut vuoden ajalta videon, jossa heidän yhteinen taival kerrottiin hauskasti, mutta totuudenmukaisesti. Tänään sitten olimme mieheni kanssa ihan pökiönä väsymyksestä ja nukuin kolme tuntia päiväunia. Mieheni on nukkunut jo kuusi tuntia, mitä tehnee sitten ensi yönä? Nyt menemme kesää kohti jo vauhdilla. Sää on leuto ja päivät ovat jatkuneet.