lauantai 10. huhtikuuta 2010

Kevättä rinnassa

Kevättä on rinnassa ja jaloissa. Ennenkaikkea jaloissa. Olen kävellyt ja kävellyt joka päivä, pisimmiten 12 km päivässä. Tyttäreni kysyi viisaasti, että "etkaisinä äiti vain kävele ongelmia pakoon". Mietin oikein joka älynystyrälläni, että onko minulla ongelmia. jaa-aaaa. Systeri sanoi tuossa taannoin, että kajahtaneita vaivaa kävelyiset. Ehkä olen kajahtanut ja minua vaivaa kävelyiset. Kun tekee mieli vain jatkaa lenkkiä päivä päivältä
Oikeastaan tänä keväänä elämä maistuu erikoisen hyvälle. Ehkä tuo voimakas kevätilma on antanut voimia jaksaa kuntoilla. Ja mitä enemmän kuntoilen, sitä enemmän haluan kuntoilla.
Tavoitteena on heinä - elokuunvaihteeseen sijoittuva kesäloma. Annan vihdoin periksi ja ostan arkkupakastimen. Pakastimeni on tällähetkellä kaappimallia, 50 l. Siihen ei mahdu kuin päivittäisvarasto. Nyt olen kajahtanut karppaamiseen ja siksi tarvitsen tilaa hirvenlihalle ja marjoille. Suunnittelen sellaista parin päivän hillareissua erämaahan.Tarkoitus olisi olla yötä jossakin taukotuvassa, siis merkityn reitin varrella olevassa. Yksin en uskalla, joten tervetuloa vapaaehtoiseksi kaveriksi.
Se Iso-Syötteen kansallispuiston kummituspaikka olisi tulevana kesänä tarkoitus tsekata.
Joten saa ilmoittautua vapaaehtoiseksi kummituksen syötiksi. Kyseessä on se lammenranta, en nyt muista nimeä, mutta siinä on tarinana, että erämaamökin rakentanut mies on ottanut emännän itselleen, mutta tämä emäntä oli kadonnut yllättäen. Naapurit olivat kyselleet emännän perään, mutta mies oli vastannut vältellen: "sinne se lähti, tuota synnytyspolokua pitkin". Synnytyspolku oli erämaasta kylälle vievä metsäpolku, jota kautta haettiin paarmuska auttamaan synnyttämisessä. Tarina kertoo, että eipä sitä muuta kuin ihmeteltiin, kunnes kävi niin, että vuosikausia myöhemmin, kun mökki oli jo autio, oli joku metsämies mennyt mökille aikomuksena yöpyä siellä. Hän oli kumartunut ottamaan kahvivettä lammesta, ja säikähtänyt kuollakseen: Lammesta oli noussut vettä valuva nainen. Nainen oli kertonut, että hänen miehensä oli työntänyt hänet veneestä lampeen ja lyönyt melalla päähän, kun hän oli yrittänyt nousta lammesta. Hän oli siihen paikkaan hukkunut.
Myöhemmin tämä legenda on elänyt. Juuri kukaan ei ole siellä yöpynyt, etteikö jotain outoa olisi tapahtunut. Hui, en taida uskaltaa mennä sinne yöksi.
Töissä on ollut tuhatta hullumpi kiire. Mutta päivät menevät eteenpäin, en kyllä ymmärrä että miksi tässä olisi kiire vanheta. Pitkä valoisan aika antaa kovasti hyvää mieltä ja jopa hivenen rusketusta tähän kalpeanaamaan.
Edessä on sitten tämä kuntoutusviikko, ei vielä seuraava, vaan viikko 16. Pääsin sinne kuntoutettavaksi ja olen hyvillä mielin ja aktiivisena menossa kuntoutumaan. Kummallisia neuvoja olen saanut matkaa varten: ota sitten tanssikengät mukaan, siellä vain tanssitaan kaiken aikaa, muista sitten ottaa kuntoilun kannalta se reissu, äläkä riethastelun kannalta, ota sitten kunnon rentoutumisen kannalta se loma, katsele ympärille mitä tarjontaa siellä on... jne. Kummallista, en ole ikinä, elläissään käynyt päivääkään missään kuntoutuslaitoksessa, joten kyllä ihmettelen mitä siellä touhutaan.
No olen sitten viikon jälkeen tuhatta viisaampi.

2 kommenttia:

Palin Zon kirjoitti...

Iliman muuta lähemmä yhessä kummitustalloon ja hillareissulle!

Unknown kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.