Maaliskuinen sunnunta

Päivä meni mitä hauskimmin, sillä vanhin veljeni Wanha Herra (oma nimimerkkinsä) ja Rouva kävivät kylässä pitkästä aikaa. Velimies on yksi niitä harvoja, jotka ovat saaneet kyvyn hauskuuttaa kuulijakuntaansa. Hän osaa eläytyä jokaiseen asiaan, mistä juttelemme, koko sielullaan. Hän sai kyllä minut nauramaan, vaikka asia, jonka hän esitti, ei ollut mitenkään naurunasia: nimittäin hän oli kuullut/lukenut jostakin, että kun Suomessa oli pahat nälkävuodet ja ihmisiä lähti nälkää pakoon kohti Ruijaa. Eräs pariskunta oli saapunut lappiin keväällä hauenkudun aikaan erämaajärven rannalle, joka oli kuhissut kutevia haukia. Hoippuen puolikuolleena nälästä ja heikotuksesta, perheenisä ei ollut kertakaikkiaan enää jaksanut sen vertaa, että olisi nakannut verkonpätkät kutevien haukien sekaan, oli näyttänyt siltä, että siihen heidän matkansa päättyisi.

Mutta eipä kuitenkaan: nainen, äiti oli ollut se voima, joka oli saanut isännän virkoamaan: nimittäin nainen oli antanut tissiä ukolleen. Maitoa oli lähtenyt sen verran, että mies oli vironnut elämälle ja saanut verkon järveen ja sen jälkeen kaikki olikin historiaa. Naisen kyky pelastaa tilanne on ihmeellistä.

Niin meissä naisisissa on vissiin sitä jotakin. Juttelimme vielä kevätpäiväntasauksesta, josta siis ajatukset kiersivät siihen tosiasiaan, että meidän vaarimme oli noita ja toinen vaari oli hurskas uskovainen. Kummaltakin puolelta olemme saaneet vaikutteita. Velimies muisteli, kuinka vaari oli joutunut tekemään taikoja, että oli saanut hevosen pysymään laitumella, kun se kerran vietiin kesäksi selkoseen. Meillä siis oli ollut joskus heppa, joka oli jouduttu soutamaan useamman kerran järven taakse siellä laiduntavan hevoslauman luokse, sillä hevonen oli palannut kotiin, kiertänyt järven ja oli jo takaisin kotikartanolla , ennenkuin hevosenviejät olivat ehtineen soutaa takaisin. Vaari oli sitten tehnyt taijat: leikannut maasta hevosenjäljen irti, kääntänyt nurinpäin ja "naulannut" jäljen takaisin maahan ja lausunut loitsut. Tosin velimies kertoi, että tuo loitsu oli mennyt pieleen, kun isä oli ollut veneessä ja alkanut nauramaan, kun se loitsu oli kuulostanut hassulta. Ja heppa oli jo ollut taas kotikartanolla.

Olen ahkerasti kuntoillut, mutta en ole saanut laihdutettua. Kaipa se on pakko todeta, että vika on siinä, että mitä enemän kävelen, sitä enemmän syön. Olen monesta suusta saanut kuulla lihoneeni. Ja kun juuri pidin viiden viikon tosi tiukan painonvartijapointsikuurin. Ja hetkessä, muutamassa päivässä kaikki kulutetut kilot ovat tulleet takaisin. En ymmärrä yhtään mitä enää keksisin tässä kierteessä.

Viikon talviloma on siis pidetty ja tämän loman aikana tuli hehkeä kirkkaus. Hanget hohtavat ihan kestämättömän kirkkaana. Joka vuosi näihin aikoihin tulevat joutsenet, nyt ne ovat jo jossakin tuolla Ruotsin puolella tulossa. Ja kotiselkosissa alkaa kaikumaan helmipöllön ääni.

Ihminen on heikko luontoa vastaan. Minusta tuntuu, että kevät on tullut voimakkaampana sieluuni kuin tavallisesti. Mielenkiintoista seurata, mihin tämä johtaa.