Riitta, Aamu, Valo... siinä on kolme ensimmäistä Helmikuun nimipäivää. Tuntuu, että vihdoin on talven selkä taas taittumassa ja kevät alkaa kohisten tulla. No aika aikaa kutakin. Pakkaset ovat onneksi hellittäneet ja säätila on muuttunut lumituiskuksi. Hämmästyin kuinka paljon lunta viime yönä oli satanut. Kumma miten ihmiset viitsivät haalata polkupyöriä pitkin auraamattomia jalkakäytäviä. Ehkä siinä on mielessä toive, että illalla pääsee sitten polkemaan kotiin, kun aamupimeässä ensin työntää pyörän työpaikalle.
Kävin viime viikonlopulla lomalla Kotona-Kotona. Eli omalla maatilallani. Oli kerrassaan jäätävän kylmä ilma, joka muuttui sakeaksi tuiskuksi. En juuri nokkaa ulos pistänyt kolmen päivän aikana. Yksi kerta postilaatikolla ja halkoliiretissä. Liiteriä katselin vähän huolissani. Tämä pakkastalvi on vaatinut kahden normaalitalven lämmityspuut. Siinä sitä on mietittävä mistä ja kuka hankkii tulevien vuosien polttopuut. No ensikesänä on niiden aika. Olen jo kokenut polttopuuntekijä, sillä teimme viime kesänä viisi kuutiota halkoja kesähuvilalle. Se oli kerrassaan aikamoinen työmäärä. Mieheni suorastaan nautti kun hakkasi pölkkyjä klapeiksi. Meidän murteella tosin ei puhuta "klapeista" vaan "halakoista". Edelleen olen innostunut vaalimaan tätä omaa murrettani. Työkaverit nauroivat kun sanoin ajatuksissani että "voe-voe". Heistä se oli ensimmäinen kainuulainen äännähdys, mitä kahden vuoden aikana olen oppinut.
Ajatukset poukkoilevat. Nyt olisi se sikapiikki mahdollisuus jokaisen saada ja jostain syystä kuuluu kummia: kukaan ei sitä enää halua. Huhutaan, että jos haluaa saikulle kuumeen takia, silloin voi piikin käydä. Enpä tiedä. En halua kuumetta, sillä sairastin uudenvuoden vaihteessa kovan kuumeen ja se oli tosi kurjaa. Mikään sairastaminen ei ole mitenkään mukavaa. Siitä tuli mieleen, että posti toi mammografiakutsun, mikä on aina ilahduttava kutsu. Olen edelleen sitä mieltä että terveyttä hoitaa mieluummin kuin sairautta. Siksi tällaisen, jo kypsään ikään ehtineen rouvan kannattaa hyvinkin käydä kaikki tutkimukset säännöllisesti. Viime torstaina kun söimme mieheni kanssa hirvipaistia, puraisin johonkin kovaan ja ihmettelin, kuinka paahtopaistissa on luunsiru. Eipä ollutkaan, vaan se oli hammas. Minun oma hampaani tuolta alhaalta takaa. Siinä sitä taas ihmettelemään, että mitäs nyt. Ei tuntunut miltään, eli se hammasraukka on juurihoidettu joskus 70-luvulla.
Ei sitten säikäyttänyt, vaikka en saanut kuin vasta kahden viikon päähän hammaslääkäriajan.
Tiedän, että siitä alkaa vääntäminen, minä haluan, että ne juuret kaivetaan pois, ja tiedän, että hl haluaa istuttaa siihen nastan. Katsotaan miten käy. Jos hän hyvin perustelee nastan hinta-laatusuhteen ja sen, tarvitsenko sitä takahammasta, on kai pakko antaa periksi.
Huomenna on pitkä päivä, sillä aamulla menen kauneushoitolaan kasvohoitoon ja sitten pitkä iltavuoro. Kasvohoito on joululahja mieheltäni. Se oli mukava yllätys. Hiuksieni kanssa minä väännän kättä noin kuvainnollisesti. Pidän tästä lyhyestä tukasta, mutta edelleenkään en halua maksattaa miehellä 1200 euroa vuodessa kampaamomaksuja. Joten tämä vuosi olkoon sitten vuosi, jossa pörrötän joka suuntaan kuin käytetty hammasharja. Joku sanoikin, että akka ja hammasharjaa pitää panna säännöllisin välein valoa vasten. Ja sitten vaihtoon, jos on tarpeeksi tuuhollaan joka suuntaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti