tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kesän muistatko sen.....

Kesän muistatko sen, jonka kuljimme haaveillen.... Tangon sanat muistuivat mieleeni kun viime viikonloppuna trahteerasin emäntänä lasteni isälle, pojalleni ja miehelleni. Nimittäin, jostain omituisesta syystä näen joka toinen yö unta, että on 70-luku, olemme nuoria, rakastuneita, unessa on aina kesä, niityt, hillasuot, usva laaksoissa. Joka toinen yö unessa olemme lapsuudenkodissa, mutta aikakausi on vaihteleva. Onkohan unet terapiaa, tiedä häntä. Haikeita muistoja ne tuovat, maailmasta, aikakaudesta jota ei oikeasti ollut. Oikeasti ei ollut. Totuus oli ihan toinen, mustasukkainen anoppi, itse liki murkkuikäinen vielä vaimona ja äitinä, arki.... Hyh hele-vetti.
Viikonloppuna siis isokoiset miehet, poika ja isänsä korjasivat jäiden pudottaman laiturin uutta vastaavaksi. He lyhensivät lavaa kaksi metriä, sen vettyneen ja raskaimman osan. Päivässä neljä ponttoonia oli asetettu paikoilleen ja portaat korjattu. Sitten sunnuntaina lähetin poijan katolle paikkaamaan kattopelleistä vanhoja ruuvinreikiä.
Rahatko lie rakennuttajalla loppunut, kun mökin katto aikoinaan pellitettiin. Vanhoissa pelleillä oli tietty ruuvinreijät ja eihän uudet ruuvit vanhoihin reikiin satu. Poika olisi varmasti pudonnut katolta, jos hänellä ei olisi ollut turvavyötä - ja köyttä. Katto oli liukas kuin se kuuluisa papin mulukku.
En juuri ole kuullut poijan kiroilevan, mutta katolta kuului sen verran karkeaa tekstiä, että komensi alas. Onneksi ilman putoamista.
Lasteni isä ihmetteli kuinka valtava meteli yöllä oli, ensin tietysti naapurimökkiläisten saunomismusiikki, mutta yön läpi oli lintujen laulu, lähinnä mustarastaan lurkutus valvotuttanut.

Näköjään pallonpotkinta täyttää nyt koko maailman ja mielenkiinto potkintaan on kova, kenellä on. Itse katson mieluusti noita pelaajia, silmä niissä lepää. Mutta en viitsi pysähtyä katsomaan asiastatehden.
Yleensä mieheni katsoo Ranskan ympäriajoa kesäkauden, nyt jalkapallo on kiinnostanut kovasti.
Neiti Mersedes on korjaamolla, sattui peltikolari. Sattuuhan niitä.
Ajelu Skodalla onkin sitten oma juttunsa. Naapureita tuntuu kovasti kiinnostavan miksi mieheni autopaikalla on Skoda.
Joskus juhannuksen jälkeen saamme mersun taas pihaan. Onko se sama vaiko uusi jää vielä nähtäväksi.
Huvila on "sähköistetty" ja vesi nousee hanaa vääntämällä. Uskomatonta. Vedenkantojuhta, eli minä, olen hämmästyneenä, voiko se olla totta. On se. Juomavesi nousee hanaa vääntämällä, mutta kukkienkasteluvesi pitää nostaa polttomoottoria hyväksi käyttäen.
Kaikkein hauskin yllätys nousi kukkapenkistä. Kukkiva särkynytsydän. Yksi kukka, mutta hyvä alku. Mistä se kasvoi penkkiin, kun vasta ääneen haaveilin ostavani kukan taimen.

Ei kommentteja: