Ja joulun jälkeen tulee päästäinen...

Vaan se ei ole rotta, kun joulun jälkeen tulee päästäinen. Kukapa ei muistaisi Pekka Töpöhäntä- kirjoja ja mainiota Rauha-kissaäitiä, joka oli höppänä. Tuo alkulause on yhdestä kirjasta muisteltuna.
Muistan kuinka esikoiseni jaksoi kaksivuotiaana kuunnella hievahtamatta Töpöhäntä- kirjan läpi.
Että miksikö muistelen lasten satukirjoja. Oikeastaan kahdesta eri syystä. Ensimmäinen syy on mummin aarre, jolle haluaisin lukea kaikki maailman sadut ennenkuin tämä, jota kutsutaan elämäksi- näyttää kaikki ne nettipelit, joita aloitetaan jo kolmivuotiaana pelaamaan, jonka jälkeen ei sitten muuta tehdäkään. Toinen syy muistella lastenkirjoja on mielentyyneys-syy. Olen ajatellut, että sitten kun/jos tulee hetki, että ei näe missään enää valoa, silloin luen Muumipeikko ja Taikatalvi-kirjan.
Jokaisella pitäisi olla oma valonlähde.
Pääsiäinen tuli ja meni hyvin aktiivisesti. Pitkäperjantaina saimme vierailulle Wanhaherran emäntineen ja tyttären ja tyttärentyttären kanssa. Tytöt olivat tulleet jälleen lomalle Lontoosta. Wanhaherra harmaantui päivän aikana, jännitti niin paljon pikkuneidin liehumista huoneesta toiseen, että jokin särkyy, hajoaa, räiskähtää rikki. Vajaan kolmen ikäinen osaa jo varoa onneksi, vaikka kuinka vilkas onkin. Huolestuttavin hetki oli äkillinen hiljaisuus, ja typykkä löytyi verhon takaa, jonka alta näkyi jalat, jossa hän tutki löytämäänsä pääsiäismunaa. Olevinaan piilossa, koska luuli olevansa pahanteossa. Olin kätkenyt suklaamunia eri puolille asuntoa juuri etsittäväksi.
Söimme lammasgulashia ja mämmiä.
Lauantain olin töissä, päivä meni nopeasti ja illasta ajelimme mökkitien liittymää katsomassa. Oli tietä jo ajettu, mutta kuten ennenkin neiti Mercedeksellä ei lähdetä rospuuttoon.
Sunnuntaina ajelimme Bomballa pääsiäislounaalla oman kuopuksen ja hänen bestiksensä ja pikku pojan kanssa. Onko makuaistini jalostunut, koska ruoka ei ollut mainittavaa. Maistelin kaikkea, mutta     pasha oli parasta, niin ja baba ja kulitsa.
Maanantaina,siis toisena  pyhänä meillä oli äärimmäisen harvinaiset vieraat. Mieheni veli ystävättärensä kanssa. Söimme naudan sisäfilettä. Ruoka onnistui erinomaisen hyvin. Ehkä juuri se on syynä, että ravintolaruoka on muuttunut anhittomaksi, kun itse on oppinut laittamaan maukasta ja hyvää ruokaa.  Olen asunut seitsemän vuotta kaupungissa ja odottanut kutsua mieheni sukulaisilta, mutta kun ei kuulunut, kutsuimmekin itse. Ja selvisi, että kutsutut olivat myös odottaneet nämä vuodet meiltä kutsua.  Vieraat viihtyivät kuusi tuntia.
Olen jo tilannut Viherpeukalosta mukula-taimilähetyksen.  Tilasin alppikärhöjä kaksi tainta ja jaloritarinkannuksia ja "kesän hehku"  -lajitelman,  paketti sisältää 20 kpl Kääpiömiekkalilja 'Charm' ja 10 kpl LO-lilja 'Faith".  Viime syksynä istutin ystävältäni saamat valkosipulinkynnet. Myös runsaasti mukuloita, joista kallisarvoisin on varjolilja, se vanhanaikainen. Toivoisin, että myyrät eivät ole löytäneet  sitä, 
Nyt on jo runsaasti muuttolintuja, joululahjaksi saamani kiikarit odottavat, että pääsemme mökille ja voin aloittaa uuden harrastuksen, lintujen seuraamisen.