Huikaisevaa kirkkautta

Lomailemme Koillismaalla maatilallani muutaman päivän. Tulimme viime torstaina ja palaamme Kainuuseen tiistaina.
Ajomatka oli tosi hyvä, sillä tiet olivat täysin sulat Iso Syötteelle asti, josta alkoi paikoin polanteinen ajoura.
Maalla odotti lämmin talo, sillä exäijä on talvehtinut talolla ja urakoinut halkoja ja muuta ympäristönhoidollisia töitä. Perjantaina tuli vanhanajan tuiskunmyteri. Se oli nautittavaa kuunneltavaa ja katseltavaa, sillä Kainuu on ollut jo viikkoja liki lumeton. Tuisku toi 20 cm lunta lisää tänne Syötteen erämaahan. Ja kun aurinko tuli esille, maailma rävähti huikaisevan kirkkaaksi. Täällä, missä lähin naapuri on parin kilometrin päässä, osaa nauttia rauhasta. Kuuntelimme eilen lauantain toivotut levyt ja katselimme kuinka aurinko laski Syötteen kansallispuiston vaaramaisemaan.
Eilen, kun tiet oli jo aurattu, ajelimme lapsuuskodissa. Siellä asuu velimies yksikseen. Hän olikin kotona, tosin loppuun uupuneena, sillä hän oli unohtanut tankata moottorikelkan, kun oli lähtenyt pilkille 3 km.n päähän.
Sieltä kun oli kaahlannut järven yli kotiin, oli ollut aika urakka. Ainakin hikinen.
Koti vaikuttaa niin pieneltä. Ihmettelen, kuinka siinä pikku pirtissä, jota vielä hallitsi valtava leivinuuni, mahtui parhaimmillaan asumaan 11 henkilöä. Kun katselin vanhoja valokuvia, totesin, että sitä oltiin itsekin pieniä siloin.
On niin paljon valoisammat maisemat, kun käytin motoa tuossa vanhassa metsäryteikössä. Silti metsää on taustalla ihan tarpeeksi. Olen päättänyt vielä asua täällä pidempiä rupeamia.
No nyt on ajankohtaista vain nauttia lomasta. Olen polttanut puuta leivinuunissa, ja käyttänyt uunin lämpöä hyödyksi, hauduttamalla hirvenlihaa mm.
Seuranamme on Onni-koira, jonka tehtävä tässä maailmankaikkeudessa on kiertää taloa ja kurkkia ikkunoista ja odottaa, odottaa loputtomiin. Hyvä ja uskollinen koira Onni on, vähän niukasti tahtoo syödä. Keitin kananmunia, niin söi niitä mieluusti useamman.
Tarkoitus on käydä kävelemässä tunnin verran tuolla tien päällä. Mieheni verenpainetauti saatiin kuriin uudella verenpainelääkkeellä ja hän palasi "elämälle".
Itse olen hyvässä kunnossa ja virkeä. Jopa niin, että mieleni tekee tarttua ikkunanpesulastaan. Täällä on vissiin pesty ikkunat viimeksi vuosia sitten. Eipä silti, ikkunanpesu on ajankohtaista joka kodissa, kun valo tuo näkyville talven tuhrut.
Urbaanina eläjänä mieheni koki suorastaan elämyksen eilen illalla. Valtaisan kirkas tähtitaivas.
Tuossa heti lammen "päällä" oli Orion ihan kirkkaana, vöineen. Kaupungissa kun ei juuri näe tähtikuvioita.
Ja kaksi jouhtenta löyhötti jo lammen ylitse ihan matalalla. Etsivät sulaa, jota ei täällä vielä ole. Jaa, ehkä tuossa Pärjänjoessa on sulapaikkoja. Täältä pääsee veneellä Iin Haminaa, ilman, että tarvitsee nousta juuri veneestä. Kilometrin päästä Pärjänjokea Kostonjojeen, josta Livojokeen, josta Iijokeen. Tottapuhuen en ole varma tarvitseeko Livojoelle mennä.