Tässä on valvottu öitä ja tuskailtu, räiskähtääkö maailmansota, vaiko ei räiskähdä. Vieläkin on kiikunkaakun, että mitä tästä tullee. Pienet miehet - pitkät varjot. Miksiköhän historian pahimmat kansojen teurastajat ovat järestään pieniä miehentappeja? Hyvä jos puolentoistametrisiä ilman kenkiä. Minä, joka en enää suostu potkukelkaksi missään tilanteessa, sanon, että saunan taakse nokkospusikkoon jokainen, joka uhkaa maailman turvallisuutta.
Tuosta tuli mieleen hauska juttu; olin "ed. elämässä" kyläilemässä lasteni isän kanssa pikkuveljen luona.
Silloin oli eräs nuorison idoli, nuori amerikkalaislaulajatar kajahtanut päästään ja toimitettu katkolle. Velimies suunnitteli vakavalla naamalla, että tyttöparka pithää hakhea rovanniemelle, istuttaa moottorikelekkaan ja vieä kairhaan viikoksi, ja hoitaa tyttö tervheeksi. Että erämaa ja rauha, niillä saa kenet vaan terveeksi.
Ei tässä taida tulla murehittua koko maailman murheet.
Arki on edennyt omalla painollaan. Kevättä kohti mennään. Olen jo lukenut päiväkäskyn, että kun päästään toukokuulle, on tiedossa talkoot. Rannalla on melkoinen risusavotta odottamassa, kun lumet sulavat. Mieluusti perheeni on luvannut kokoontua talkoisiin ja minä lupasin hoitaa mummun aarteen ja ruokapuolen.
Täten kutsu myös trenkipoijalle Hämmeeseen. Kaipaan yöllisiä kävelyretkiä rannalla. Sääskien ininässä ja kurpan narinassa.
Hohhoijaa- saapi sanoa että hohhoijaa. Akkojen sotavuosi alkaa olla takana. Äkkiä se vuosi meni. Onnellinen vuosi iloisten perhetapahtumien johdosta, mutta raskas vuosi hoitopolulla. Tässä kuuluisi sanoa hurskaasti, että yhtään päivää en vaihtaisi pois. Vaihtaisin kyllä, muutaman tympeän väsypäivän.
Töissä olen aloittanut jo kuuden tunnin päivät. Ne tuntuvat pitkiltä, mutta hyvin olen jaksanut. Tähtään kahdeksan tunnin päivään, mikä on normi työaika. Testaan jaksamistani ja sen mukaan menen päivän kerrallaan.
Ensi viikonloppuna menemme mieheni kanssa tapaamaan mummuteltavaani, joka on oppinut jo istumaan ja kontata mykrittämään. Vanha sanonta, että vuosi vanhan vanhettaa, kaksi lapsen kasvattaa, on paikkaansa pitävä.
Viherruokailu on laajentunut jo n 70 prosenttiseksi ruokavaliossani.
Mehulinkoa käytän aamuin-illoin. Tunnen selkeän eron vireydessä ennen ja jälkeen ruokavaliomuutoksrn. Tästä on hyvä jatkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti