Merimaissa...

Viikonloppuna kävin merimaissa ostoksilla. Reissu oli kerrassaan antoisa, kolusin toistakymmentä eri vaatetusliikettä ja samalla silmäilin  tarjonnan läpi: oli  rätei ja lumpui. Löytyi sieltä paljon parempaakin materiaalia ja sainkin ostettua juhlapuvun tuleviin talvihäihin. Onneksi minun ei tarvitse olla juhlien kuningatar, siihen rooliin on morsio itse. Mutta taustalla olevana haluan olla viimeisen päälle laitettu. Morsion äitinä minun velvollisuuteni on olla edustava. Mekko on aivan ihana Ulla Popken -mallistoa, väriltään granidröd eli graniitinpunainen. Tuonne polven alle, laadultaan hyvin napakka, mutta joustava. Ongelmaksi tuli mitä laitan hartioilleni. Mieheni lupasi ostaa minkkistoolan, mutta jo ajatus teki hengenahdistusta. Olen astmaatikko. Järjetöntä, että  haaveeni, joka on ollut "istua Mersun etupenkillä minkkistoolassa" toteutuisi, jos en olisi astmaatikko. On minulla onneksi ns. minkki, jonka ostin muistoksi äidin perinnöllä ja se on kyllä palvellut minua jo kymmenkunta vuotta.  Systeri neuloi viime lumien aikana ihanan virolaisen kielo-hartiahuivin silkkilangasta. Se on yksi vaihtoehto. Harmi vain että silkki ei tahdo kestää hyvänä kauaa, se on jo nuhjaantunut ahkerassa käytössä.
Eilen paistoi aurinko jo kirkkaasti ja kuulin kuinka lintu lauloi kirkkaalla äänellä. Ei vielä tityytä kuulunut, mutta jonkinlaista "inttävää mylykytystä", joka kyllä jo antaa merkkejä alkavan kevään heräämisestä. Lauantaina oli Heikin päivä, joten "talvi puolessa, nälkä suolessa", totesi karhu ja käänsi kylkeään. Heikille myöhäiset onnittelut.
Mieheni sai eilen illalla sairauskohtauksen ja ennenkuin se saatiin ohitse, oli jo aamuyö. Nukuin vain kolme ja puoli tuntia. Hyvin kuitenkin olen jaksanut olla töissä tänään siitä huolimatta.  Miehen sairaus on ikävä asia, pelkään, että se on edennyt, sillä kohtauksia tulee useammin ja mitä merkillisimmissä muodoissa. Otan yhteyttä polille ja pyydän vuositarkastuksen ajan jo nyt, en uskalla katsoa vierestä ilman että teen jotain.
Itse olen ollut ihan ok kunnossa. Ulkoilu on ollut säännöllistä, mutta portaiden nousu-projekti oli pakko lopettaa: toinen polvi alkoi notkumaan väärään suuntaan, eli ei taipunut eteen, vaan taipui taakse päin.
Tuo leikattu polvi se tahtoo juntturoida.
Olen koukuttunut systerin blogikirjan lukemiseen. Se löytyy Smashwordista nimellä Kirjoituksia elämästä ja mysteereistä. 
Hänen kirjoituksensa on niin huoliteltua, jokainen pilkku on paikoillaan ja kieli on soljuvaa. Mielikuvitus suorastaan liitelee. Lukekaa, niin tiedätte.