Pölökyn mylykytystä

Joka on lukenut kirjan Obeliksen Orjalaeva, Asterix-sarjakuvan savon murteella, tietää, että tuo otsikko on suora lainaus.
Mutta minun elämässäni on ollut kolmen päivän vaihe, jossa olen "mylykyttänyt pölökkyä". Ja sanon heti, että jos raskaampaa työtä on keksitty, niin kertokaa se minulle. Jaa, taisin kuulla, että oven yläkarmin vesto on maailman raskainta työtä. Väärin, ei ole!
Nimittäin, teimme vihdoin tämän kesän urakan valmiiksi. Uusi 107 neliömetrin ala, pation etelän puolelle, auringon puolelle, on nyt sitä vaille valmis, että ensi keväänä siihen tehdään istutukset ja laitetaan pation alalle laatat. Luulimme, että tämä uuden nurmikon, pation teko olisi ihan tuosta vain huitaisemalla tehty homma, mutta se oli väärä luulo. Aloitimme alkukesästä raivaamisen. Alueella kasvoi kovasti sekametsää: yksi kuusi, yksi mänty,lukemattomasti sitkeitä katajapehkoja, pihlajia, vesakkoa ja esille tuli vielä kituva sireenipuu.
Reuhasin kirveen, sahan ja kuokan kanssa varmasti viikkokausia, että olin saanut kaikki kasvillisuuden pois alueelta. Siis kaivanut sitkeät juuret maailman tapista saakka pois. Että niihen ei koskaan, milloinkaan tökkäisi pieni varvas. Jossakin vaiheessa alkoi kuokka kilahtelemaan tutusti: ja niinhän se oli, jokaisen juurakon alla oli piilossa tyhjiä viinapulloja. Lisäksi löytyi pienten 60-lukuisten silvekriini- , illodin-, hokmannintippapullojen hautuumaa.
Seuraavana kääänsin alueen nurin kuokalla: se oli yllättävän raskasta työtä. Sammalta oli todella paksusti, kuokan terä ei meinannut ylettyä kertaiskulla kunttaan. Mutta sain revittyä kuntat irti hampaat irvessä.
Seuraavana tilattiin multa. Sitä tilattiin 30 kuutiota . Alunperin oli tarkoitus, että minä, lapio ja kottikärry siirtävät mullan alueelle, mutta Jumala on taivaassa ja rekan hytti 10 senttiä liian leveä. Eli multa kipattiin takapihalle ja hätiin palkattiin paikkakunnalta maansiirtourakoitsija. Kaveri oli fiksu ja vetäisi edessä olevan koivun juurinen pois tieltä ja painoi puolessa tunnissa eteukuormaajalla mullat alueelle.  Kurja sireenipuu joutui myös väistymään, mutta sen juuripaakku odottelee pääsemistä parempiin multiin. Kolme päivää sitten tasoitimme, siirtelimme ja minä mylykytin pölökkyä. Tämä työkaluni on siis 2,40 metriä pitkä ja ehkä parisataa kiloa painava tukki, jota pyörittelin potkimalla, vuorotellen molemmilla jaloilla, välillä potkasin molemmilla jaloilla yhtä aikaa, kun oikein väsytti.
Saimme kentän tiiviiksi, mutta tuskin niin tiiviiksi kuin olisi pitänyt saada: ohjeen mukaan jalanjäki ei saa näkyä kun nurmikon alusta on tiivistetty.
Ensikeväänä onkin sitten se hauskin tehtävä: perennoiden ja pensaiden istuttaminen.

Viime viikonloppuna päätin mennä rankametsään. Otin kottikärryihini sähkösahan ja invertterin, joka on maalaisemmin sanottuna agrikaattori, sähköä tuottava polttomoottorilla toimiva laite ja työnsin kuorman metsään. Myrsky, joka riehui elokuulla, oli kaatanut konkeloon pari- kolme komeaa koivua. Sahasin ne poikki. En kyllä arvannut, miten rajusti konkelossa oleva puu voi "potkaista" ennenkuin suostuu irtoamaan juurakosta, mutta selvisin säikähdyksellä. Sahasin koivut pölyiksi ja niitä tuli 90 kpl. Tuo oli työn helpoin osa, raskainta oli työntee ne kottikärryillä metsästä rantteelle kuivamaan.  Monta reissua sain tehdä, mutta sain ne siirrettyä sateelta suojaan. Mieheni puuttui asiaan ja aikoi kutsua ammattimetsurin kaatamaan suuremman määrän runkoja, ja tekemään ne pölkyiksi asti. Väitti, että hän ei ole koskaan kuvitellut vaimoansa metsuriksi.

Ulkona leimuaa todella kaunis ruska. Tässä kuvassa ruska on kauneimmillaan: http://www.unitaide.net/2010/uutiset/ruskakettu/ ja saatte hetken nauttia kuvasta. Mutta ette kauaa, sillä olen ostanut sen seinälleni uniikkina jayksinoikeutena.