Kävimme huvilalla olemassa vielä viikonlopun. Perjantai ja lauantai satoi kaatamalla vettä ja oli todella syksyn tuntua. Mutta sillä on kääntöpuolensa. Mikään ei ole ihanampaa kuin tiukan työviikonjälkeen asettua lämpimään tupaan kynttilöiden ja himmeän valaistuksen tuomaan tunnelmaan.Tuli ripisee uunissa ja sade rummuttaa ikkunoita. Romanttisuus loppuu kyllä siihen kun lähtee kaatosateessa pilkkopimeään ulkohuussiin. Että ei katkaise kinttuaan, kannattaa pitää kirkasta taskulamppua apuvälineenä.Jännittävää, kaikki valokeilen ulkopuolella on pelottavaa ja väarisyttävää. Ja tänäaamuna olikin sitten jo maa kuurassa. Oli todella kylmä, nollakeli. Mutta nopeasti aurinko sulatti kuuran ja koko päivän oli huikaiseva kirkkaus. Eilen sadekuurojen välissä kävin vielä hakemassa loput siirtonurmen palat pellolta pationin reunaan, että reunus ei lähde vyörymään kevään ja lumien sulamisen myötä. Tuntui kyllä, että viime viikonlopun tiivistäminen oli turhaa työtä, kun satoi kaksi päivää, pationin pohja oli perunapellolla. Mutta periksi ei anneta. Tein reunustyöt huolella, ja lopputulos on oikein nätti.
Toissaviikolla olin kotona maalla lomalla, ja siellä ehdimme kyllä tehdä vaikka mitä. Sain parhaimmalta ystävältäni pinon tapetteja. Niistä löytyi yksi satsi tosi ihanaa retroa punakukkaista tapettia. Sain päähäni, että tapetoin alakerran kammarin, sen joka on aina vähän ylimääräinen, eli jonkinmoinen vierashuone sen jälkeen kun poika läksi maailmalle. Tapettien laittaminen oli hirveän rankka urakka. Mutta lopputulos oli ihana. Laitoin kukkatapetin kolmelle seinällä ja ikkunaa vastapäätä olevalle seinälle vaalean kukkatapetin tasapainoittamaan huoneen väritystä. Annoin kammarille nimen Paratiisikammari. Minulla on visio, että Ruususkammarini aika on ohi, on pakko olla, se on mennyttä aikaa. Sitä aikaa, josta on jäänyt vain ihanat muistot. Annan Ruususkammarin kuopukselle huoneeksi, ja toivon, että kammari tuo yhtä hyvän elämän neidille, kuin sen kautta olen itse saanut elämäni järjestykseen. Lämmin kiitos Suojelusenkelinapulaiselleni.. Niin minulla on visio Paratiisikammarista. Katselen siihen paratiisimaisen sisustuksen koluamalla kirppiksiä ja sisustusliikkeitä. Tosin siihen tulee jenkkisänky keskeiseksi osaksi, sillä tällä kymmenellä on kunnon sänky parasta mitä olla voi noin fyysisesti ajatelle. Mutta kammarin teema on kukat ja linnut ja perhoset. Ja kaikessa punaisen eri sävyt; valkoisenpunaisesta alkaen tummaan punaiseen.
Muuta emme sitten ehtineet tehdäkään, paitsi kävimme viemässä kanervat haudalle ja ihastelimme vielä kesäistä kukkaloistoa.
Tämä ystäväni, keneltä sosialisoin tapetit, hän oli viitsinyt myös höylätä listat. Ne odottavat vielä paikalleen panemista, kuten listoilla on tapana. Eikä siinä kaikki, hän viitsi komuta katolle oikomaan antennia ja lisäsi koko antennivirykseen vahvistimen, sillä mikään ei niin ärsytä kuin se, että kun istahdan katsomaan telkkaria, kuva menee mosaiikille. Ei mene enää. Paitsi että se kymmenen vuotta vanha telkkari vetelee viimeisiään.
Olenkin kehottanut puoisoani ostamaan haluamansa plasmatelkun, tai mikä lie 3d -viritys ja saan sitten viedä hänen taulutelkun maalle.
Olen pysynyt hyvin opintojen mukana. Vaativaa se on, siis luettava on mitä melkoisesti. ja väännettävä ja käännettävä tehtäviä. Mutta kaksi vuotta menee nopeasti ja opin joka päivä. Olenkin suunnitellut, että kahden vuoden päästä, kun valmistus, jään kymmeneksi kuukaudeksi vuorotteluvapaalle. Silloin olen ollut tässä työpaikassa viisi vuotta, mikä on kai vaatimus, että saa vuorotteluvapaan. Aika kuluu nopeasti, on mukava huomata, että kuitenkin olen jaksanut riekkua mukana kaikessa mitä kutsutaan elämäksi.
Lähden viikonpäästä jatkamaan sitä Aslak-kuntoutusta, se on kahden viikon reissu. Ihan hirvittää jättää työporukka pulaan (tosiasia on että jokainen käsipari on mitoitettu niin tiukalle, että kaikki jotka ovat pois töistä, otetaan toisten niskanahasta) Mutta olen edelleen sitä mieltä, että kun olen töissä, teen työni niin, että saan nukkua yöni rauhassa. (tuo tulee Onnen Päivät -nimisestä uskonnollisesta kirjasta, jossa oli nuori mies, jonka heinähaasia oli tehty niin hyvin, että vaikka tuli myrsky-yö, hän vain käänsi kylkeä, haasia ei levinnyt taivaan tuuliin).
Tänään revin myös mansikkamuovit pois ja keväällä kuokin mansikkatupsut huitsiin. Kun ne eivät tuota enää satoa. Mutta sain tietysti idean, että siihen viereen, mistä otin siirtonurmikon pationin reunaan, siihen laitan kaksikymmentä uutta tainta. Hyvin suunniteltu on puoleksi valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti