Pitkä hellekausi on mitä ilmeisemmin takanapäin tälle suvelle. En sanoisi olevani siitä harmissani. Kun tänä aamuna mittari näytti plus yhtätoista astetta, tuntui kuin elämä olisi alkanut taas virtaamaan. Minua alkoi ihan oikeasti jo väsyttämään, kun joka päivä oli liki kolmenkymmenen asteen hiostava kuumuus.
Kesäloma oli todella mukava kuumuudesta huolimatta, ja siksi on taas mielekästä ahertaa leipätyössä. Eipä tässä taas oikein ehdi mitään muuta kuin nukkua yön yli ja viettää pitkä päivä luureissa.
Ei silti että valittaisin, päin vastoin, olen erittäin tyytyväinen siihen, että on tarve alkaa illalla nukkumaan ajoissa, että on virkeä lähtemään töihin. Kuitenkin tänä kesänä, kun siis kuumat aallot tulivat, olen alkanut päästämään ajatuksiini, että sekin aika on tulossa, että ikää on niin paljon, että töihin ei enää lähdetä.
Olenko maininnut, että koin valaistuksen tänä kesänä? Kutsun valaistustani: "kävin ristini juurella".
Se meni näin: Näin jonkinlaisen valveunen, se ei ollut läpinäkyvä uni, enkä ollut unessa, vaan ihan hereillä, mutta silti "nukuin". Olin makuulla tienristeyksessä, jossa luulin kuolevani. Demonit iskivät kimppuuni ja alkoivat repiä minua paloiksi, en tuntenut tuskaa enkä kipua, mutta jossakin taustalla oli varma tieto, että en kuolekaan siihen paikkaan, vaan saan mahdollisuuden. Tunsin, että minun vierelläni on pelastajani, ja hapuilin sitä kohden. Tunsin mieheni lämpimän selän käteni alla ja "heräsin". Valvoin koko yön ja mietin, mitä minulle on tapahtumassa. Tärkeimpänä koin sen, että minun on tärkeä pitää huoli terveydestäni, että naisen elämässäni on alkamassa vaihe, jonka kuuluu alkaa, eli vanheneminen, siirtyminen hedelmällisyydestä taustalle, antamaan tilaa nuoremmille. Ja että ne vuodet, jotka olivat repaleisia ja ahdistavia ja levottomia, joissa etsin itseäni, ovat takanapäin. Nyt kun kolmas Kainuun vuoteni on menossa, olen elänyt elämässäni erittäin antoisaa aikaa. Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat tuoneet innostusta ja energiaa, uusia ajatuksia.
Koen olevani rauhallinen ja tasapainossa. Odotettavissa on raivoisaa hermoilemista ja kaikenmaailman riekkumista ja tuohkuamista, kun vaihdevuodet pääsevät oikein niskan päälle. Mutta miksi naisen kaikista elämänvaiheista tehdään niin vaikea asia. Minä olen kiitollinen, että tänäpäivänä olen terve; että elimistöni toimii kuten sen pitää toimia, eli nyt on aika siirtyä menopaussiin ja vaihdevuosiin. Se on minulle tervetullut aika. Naurakaa siskoseni ja kauhistelkaa, mutta pidetään lippu korkealla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti