Kevätpäivän tasauksen aattona

Muistaakseni huomenna on kevätpäiväntasaus. Asioista tietävät lähteet ovat sitä mieltä, että aina kun on nämä vuodenaikojentasaukset, on suuria voimia liikkeellä. Siis taikavoimia. Ei kannattaisi toivoa juurikaan mitään, koska ne tuppaavat toteutumaan ne toiveet. Yleensä siihen ei juuri tarvita mitään tasauspäiviä, ihminen on kykeneväinen luomaan oman elämänsä toiveiden ja haaveiden avulla. On hyvin uskaliasta sanoa suustaan mitään, koska kohta se asia on ajankohtainen.

Olen ollut nyt talvilomalla ja viettänyt hyvin urbaanin kaupunkiloman. Viikko on tuntunut pitkältä, mikä on tietysti mukava asia, kun kyseessä on lomaviikko. Kävimme mm Ylivieskassa suuressa tavaratalossa notkumassa tuntikausia, ja sieltä jatkoimme Raaheen. Raahe on pettymys talvella, mutta kesäkaupunkina se on on kyllä mahtava. Pettymys siksi, että koko kyläpahasesta ei meinannut löytää ruokapaikkaa. Lopulta löytyi jostakin sivukujalta etnisen vähemmistön pitämä pizeriapaikka. Kyllä sieltä sai ihan syötävän annoksen, ainakin annos oli valtava kooltaan. Muistoksi kävimme ostamassa kauniin merimaiseman, joka oli tehty lasimosaiikista. Pienen myymälän myyjä ojensi minulle kaupantekijäisiksi suloisen vaaleanpunaisen tekoruusukimpun. Se oli suloinen ele, olin ihan otettu, vaikkakaan en pidä keinokukista. Mutta lahjahevosen suuhun ei katsota.

Olen hoitanut unettomuuttani nukkumalla. Se on oma taiteenlajinsa. Näen mielettömästi unia, ihan ihmeellisiä tarinoita, niillä on alku-juoni-loppu. Yleensä ne tapahtuu joko lapsuudenkodissani tai sitten kodissani, missä olen kasvattanut lapseni aikuiseksi. Tuntuu hurjalta unessa hypätä elävästi seitsemänkymmenlukuun, jossa kaikki näkyy ihan sellaisena kuin elämä oli seitsemänkymmenluvulla. Tai vieläkin kauemmaksi, jopa vuosisadan vaihteeseen.

Sitten olen kävellyt pitkiä lenkkejä. Alussa se oli vaikeaa, mutta, tänään esimerkiksi kävelin n. 15 km, ja koin sen jo helpoksi. Maailma on niin kirkas, vaikka on pilvessä, että on pakko pitää tummia aurinkolaseja, muuten olisi huutavassa hukassa. Yleensä pidän kuulokkeita korvilla ja höpötän puhelimessa ystävieni kanssa. Kävely sujuu kuin itsestään.

Tänään huomasin viedä pyörän huoltoon. Olen ajanut sillä jo n. 600 km, joten se on aika huollattaa. Kummallista, että pyörän ja akan huollatus on aina yllättävä menoerä, mutta auto huolletaan huoltokirjan ohjeiden mukaan kustannuksista välittämättä. No täytyy sanoa, että en ajattele itse noin, pidän pyörää kuitenkin tärkeänä apuvälineenä työmatkoilla, ja sen hyvänä pysyminen vaatii pinnojen kiristämistä. Ja jarrujen rasvausta, ne vinkuu rasvaamatta.

Lunta on paljon täällä Kainuussa, mutta niin on joka paikassa muuallakin suomenmaassa.

Odotettavissa on kovasti tulvia. Tai sitten ei.