Ankanrintaa ja suklaatryffeleitä

Meillä oli sunnuntaina kihlajaispäivän vuosipäivä. Juhlistimme sitä tekemällä ankanrintaa kastikkeessa. Se onnistui paremmin kuin vuosi sitten tekemämme, joka jäi raa'aksi. Nyt se kypsyi todella sopivasti. Laitoimme tiukasti muistiin, että omassa rasvassa (jota on paksulti) ruskistetut ankanrinnat paistetaan uunissa tasan 17 minuuttia. Minuutti alle jättää lihan liian punaiseksi ja minuutti yli, uhkaa saapasnahka. Olen tehnyt elämässäni miltei joka päivä ruokaa, mutta vasta tässä avioliitossa olen tajunnut, että pihvi paistetaan vain minuutti-kolme minuuttia puoleltaan, ja siitä tulee suussa sulava. Oppia ikä kaikki. Suklaatryffelit olivat sitten jälkiruoka.
Tuntuu, että talvi ei taida muistaa tullakkaan tänne Kainuuseen. Nimittäin aamulla pimeässä, kun kävelin töihin, satoi vettä, tai ainakin usva satoi maahan. Illasta kun tulin töistä, sateli taas. Joulukuulla odottaisi jo lunta ja pakkasta.
Unohdin puhelimeni työpaikalle, mikä on selvä hömeltymisen merkki. Tai ei sentään, jatkuva kiire ja hosuminen sen aiheutti. Se jäi lukittuun kaappiin, joten ei huolta. Aamulla se sieltä löytyy. Olenkohan muistanut ilmoittaa ystävilleni että puhelinnumeroni on vaihtunut. Tapanani on vaihtaa numero, kun se leviää puhelinmyyjille. Siksi, että en voi kieltäytyä ostamasta, jos joku kauppaa, sillä ammattina puhelinmyynti on raskasta.
Jostain syystä hirviporukkamme hirvet ovat jääneet saamatta tänä syksynä. Osaakohan nykyajan miehet hiihtää hirviä, siis hirvenhiihtoa? ts. hiihtää ja kaataa hirvieläin. En tiedä.