Laiskottelua sopivassa määrin

Kymmenen päivän työputki meni loppujen lopuksi ihan hyvin. Silmiä tosin alkoi särkemään tuossa n. kahdeksannen yhtäjaksoisen työpäivän jälkeen siinä määrin, että ruutuun tuijottaminen ei enää tuntunut hyvältä. Alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Kävin tänään pikavisiitillä kirppiksillä ja totesin, että mikään ei oikein kiinnosta. Siis käytetty roina. Ostin pari kirjaa, ja arvelin, että kun luen ne, viskaan ne sitten tumbsteriin. Kirjat ovat Ville Kurosen kaksi tosi napakymppi-teosta. Kuinka ollakaan, kertovat Pohjois-Karjalasta, mikä on murteellisesti ja paikallisesti kolkka suomenmaasta, mistä luen kaiken minkä saan käsiini. Kävimme paikallisella Sokoksella vaateostoksilla, taas kerran. Tällä kertaa ostimme miehelleni neuleita, ja löysimmekin pari tosi kivan näköistä. Itse hypistelin kaninkarvasta "kudottua" bonchoa. Jotenkin se aina oli käteen tarttumassa, mutta vielä se jäi sinne kauppaan. Kun mietin, että tekeekö se minulle astmakohtauksen. Mielestäni turkikset, oli ne kania tai minkkiä, käsitellään niin, että ei niistä pitäisi lähteä enää hilseitä, mutta ajatuskin siitä, että ne ovat eläimen turkisainesta, tekee epämiellyttävää ahdistusta keuhkoputkiin. Jokin psykosomaattinen oire.
Se boncho on rakennettu siten, että ohuita kaninkarvakuteita on kudottu kangaspuilla neuleen sekaan, ja karvarannut antavat tosi ihanan pehmeyden sille boncholle.
Olen noudattanut kolme viikkoa ns. karppausta. Se on tietysti ruokavalio, jossa ei syödä hiilihydraatteja. Rasvaa en pysty syömään juurikaan, joten mikään atkinsruokavalionnoudattaja en pysty olemaan. Mutta tavallinen liha, kala, kananmunat -ruokavalio maistuu ja pitää mahaparkani kunnossa. Olen näin keskitalvella aina vitamiinikuurilla, ja ehkä sekin virkistää, sillä minulla on tosiaan hyvä palautumiskyky. Mieheni ihmettelee huvittuneena, että saatan laahustaa sänkyyn päikkäreille puolitajuttomana, olen hetken aikaa kaikessa rauhassa ja kohta hyppään ylös, että en jaksa venyä sängyllä. Se on tietysti ihan hyvä, että on palautumiskykyä.
Uusi itseäni innostava ja virkistävä asia on askarteleminen. Sukkien neulominen ei enää onnistu. Se ei kertakaikkiaan enää toimi, jokainen aloitus aiheuttaa kauhean kyllästymisen. Siispä aloitin askartelemaan tonttuja. Ostin erivärisiä hahtuvia ja niistä sitten kyhään sitä sun tätä. Kävin hakemassa styroksipalloja tonttujen päiksi, mutta kun en löytänyt, ostin pyöreitä pieniä risupalloja. Jotenkin tottuille sopii paremmin risupallo kuin styroksipallo. Ja ei sieltä parran alta juuri näe muuta onko tontulla puu- vaiko muovipää.
Joulu lähenee. Suunnittelimme tyttärieni kanssa (on ihanaa saada sanoa monikossa: tyttärieni) shoppailureissua Ouluun. Sieltä sitten päivän shoppailun jälkeen menemme kotiin maatilalle yöksi ja seuraavaksi päiväksi. Katkeaa tämä kaamos vähän piristäytymällä. Opiskelijatytär ansaitsee myös shoppailupäivän, sillä hän on tunnollisesti opiskellut syksyn ja käynyt siinä sivussa työssä. Huomenna käymme katsomassa Täällä pohjantähden alla -uuden leffaversion. Pitää muistaa ottaa nästyykejä mukaan. Muistan kun kaksikymmentäkaksi vuotta sitten katsoin samaa elokuvaa keskellä päivää, sillä olin silloin loppuaikaa raskaana. Meillä oli asunnossa wc-pytyn korjaaja ja hän ei millään olisi malttanut tehdä työtä, vaan seisoskeli katsomassa samaa elokuvaa. Minun oli vaikea olla itkemättä kun Koskelan veljekset ammuttiin siinä jaksossa, mutta oli pakko hillitä itseänsä kun pytynkorjaaja kurkki samaa leffaa selän takaa.