Heleästi helemikuussa

Aamusta huomaa selvästi päivän jatkuneen. Aamukahdeksalta on jo valoisaa ja jos elettäisiin pärevaloaikaa, iltapihdin voisi jo roikasta pirtin päälle, eli katolle. Kevään merkki on pulupariskunnan pelehtiminen naapurikerrostalon räystään alatasanteella. En ole varma, että onko pulu yksiavioinen, kuten joutsenen sanotaan olevan, mutta tuo pariskunta ei ole ehkä vielä sitoutunut toisiinsa, sillä minusta näyttää että neitipulu lähtee vuorotellen kahden kilpakosijan matkaan. Vissiin tässä alkaa olla kevättä rinnassa, kun moiset kukertelijat kiinnostavat. Itselläni on sydämessäni yksi mies yli kaiken. Mummun pikkumies siellä Jäälissä. Olemme jo sopineet, että saan hoitaa jo pian 7 kk täyttävää pikkuista ystävänpäiväviikonlopun, jos mitään erikoista ei satu.
Olen kulkenut jo kolme viikkoa töissä. Solahdin vanhaan tuttuun työympäristöön ilman ongelmia. Parasta on, että voin tehdä tämän helmikuun neljää tuntia päivässä. Olen vielä toipilas, ja tunnen sen itsekin. Vanha satapiikkikawasaki, on vielä tallissa, ja minä elelen sen mukaan. Tässä akkojen sodassa on vähintä vuosi, että voi alkaa jo pikkuhiljaa ajattelemaan, että jahka sitä jaksaisi jo normalisoitua. Oma hoitopolkuni alkoi viime huhtikuun loppupuolella, joten vielä tässä on aikaa ensimmäisen vuoden täyttymiseen. Onnekseni löysin paikallisliikenteen avukseni, ja aloin kulkemaan bussilla silloin kun en jaksa tai viitsi lähteä marssimaan, tai mieheni on estynyt kuskaamaan minua.
olympialaiset kiinnostavat, totta kai, ja niiden äärellä tulee istuttua -neulottua- istuttua, turhankin paljon.
Tämän sydäntalven kohokohta oli viime viikonloppuna kun Wanhaherra kävi vaimonsa kanssa vuosikausiin kyläilemässä meillä. Wanhaherra on vanhin veljeni, joka asuu naapurikunnassa. Hän on hyvin hauska luonteeltaan, aina hymyilevä ja joka pahimmastakin asiasta valoisan puolen löytävä.
Hänen sydämensä on valloittanut pikkuneito, joka on puoleksi britti. Tyttärentytär, he tosiaan asuvat Englannissa ja isänsä on englantilainen. Olemme siis, koko systeryssarja jo komeasti ukki ja mummu ikäisiä. Se tuntuu oudolta, kun mieli ei osaa vanhentua samaan tahtiin kuin kroppa.