Hämmästelin kuinka kirkas kuutamo oli parina-kolmena yönä ja menin aamukolmelta portaille ihailemaan kuunvalossa kylpevää puutarhaani. En muistanut suudella rannettani täysikuu edessä, vaikka se tietää onnea, jos niin muistaa tehdä. Muutenkin on ollut kerrassaan mainio säätila - mieheni sanoja lainatakseni. Kun ei ole enää se sietämätön kuumuus, mikä piinasi minua ihan hirveästi koko kesän. Ja silti aurinko paistaa siniseltä taivaalta nostamatta lämpötilaa yli kahtakymmentä astetta.
Systeri ilahdutti minua huivilähetyksellä. Paketissa oli kolme huivia, jotka kaikki ovat kerrassaan hyviä. Minä kiedon huiveja vaikka miten päin lyhyen, ts sentinpituiseksi kasvaneiden hiusteni peitoksi. Yksi huiveista, valkoisella pohjalla punaisia ruusuja, on lempihuivini. Kiitos systeri ja kiitos hauskasta lehmäkortista. Nyt kun oma väri kasvaa hiuksiin, näyttää siltä, että minusta tulee platinablondi.
Olen viettänyt rauhallista kesää, joka on rytmittynyt hoitojeni mukaan kolmen viikon jaksoihin. Olemme asuneet koko kesän maalla huvilalla, eli mökillä. Maalla tulee oltua väkisin ulkona ja siksi kai olenkin voinut niin hyvin,
kun ulkona liikkuminen on parasta tukihoitoa jos on huonossa hapessa. Paitsi mainitsemani helv kuumuus meinasi jo väsyttää.
Olemme saaneet tavata pikkuista poikavauvelia joka viikko, eli vauva on nyt kohta viisiviikkoinen. Olen neulonut kiireellä villaisen kokohaalarin, kun syksy alkaa painaa päälle ja niin pikkuinen tarvitsee lämmintä ylle. Mummun hössötystä. Olen kutsunut vauvaa Suloksi, mutta hänet kastetaan ihan eri nimellä. Vielä en tiedä nimeä.
Toinenkin poikavauva syntyi sukuumme, melkein samanaikaisesti. Hän on mummun Sulon pikkuserkku, Helsingissä. Ja nyt odotamme näillä tunneilla syntyvän täyden serkun, synnytys on käynnissä Oulussa.
Puutarhassani kukkii nyt tiikerililja. Voi kuinka eksoottinen kukka se on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti