Huh hellettä

Miten tätä hellettä riittää ja riittää, päivästä toiseen? Olen ihan väsynyt paahteeseen. Kun menen portaille huvilalla, tuntuu, että iho kärähtää karrelle. Mutta kaunista on, aivan ihanaa, kun kukat kukkivat, luonto on vihreän eri sävyjä ja järvi pilkottaa - tosiaan - vain pilkottaa vesakoiden välistä. Kuumuus ajaa välillä järveen, mikä on tietysti mukavaa kesällä. Myös rantasaunan ihanuutta on pakko ylistää ja saunan ikkunasta näkyvää järvimaisemaa veden ylle kumartuvine koivunrunkoineen.
Viikot vierivät kohti keskikesää ja päivät alkavat lyhenemään. Marjat kypsyvät, alkaa sadon aika. Äiti aikoinaan houkutteli meitä jälkeläisiään kylään lapsuudenkotiin vetoamalla sadon aikaan. Kun valittelimme, että tulee kalliiksi matkustaa ja muut kulut päälle, hän sanoi että jos teillä on kyytirahat millä tulla, niin syömistä piisaa,koska on sadon aika. Luonnollisesti tuolloin oli uusien perunoiden ja muikunpyynnin aika, sekä marja-aika.
Jos systerit ette muista moista, niin se on vanhuutenne piikkiin pantavaa huonomuistisuutta, koska ainakin yhden kerran äiti kirosi vastoin tapojaan hyvin ruman kirosanan puhelun jälkeen, kun hän syyskesällä aikoinaan soitti vanhemmalle systerille, että tule käymään pojan kanssa, ennenkuin koulu alkaa, kun kaikki muut kahdeksan perillisen laumasta ovat käyneet lapsuudenkodissa sinä kesänä ja on sadon aika. Muikkuja nuotattiin, perunat ja sipulit ovat parhaimmillaan. Niin, systeri vielä tuolloin kysyi mieheltään lupaa ja että "mies kieltää". Sillon äiti sulki puhelimen ja sanoi "voi vxxxxx".
Nyt varmaan ajattelette, että olen alkanut dementoitumaan, kun muistan vanhoja "rivoja" juttuja. No voihan olla, että helle saa minut höntteröksi.
Huvilalla on keisarinkruunut aloittaneet kukinnan, minusta pari viikkoa liian aikaisin.
Mutta oranssipunaiset isot kukat ovat uskomattoman kauniita.

Tässä keisarinkruunuja. Palavarakkaus, joka on mieheni lempikukka kukkii siltä osin, kuin miten viimekesäiset taimet ovat nousseet. Ne mitkä kylvin siemenestä viime syksynä, kukkii varmaankin ensi kesänä.
Noissa perennoiden kasvattamisessa on ylläreitä, jotkut eivät kuki kylvöntäkesänä, kasvattaa vain lehtiruusukkeen, mutta toisena kesänä mieletön kukinta. Sitten löytyy joku taimenalku, josta viikossa puhkeaa iso kellokukka, kuten sormustinkukka.
Olen kävellyt ruohonleikkurin perässä ahkerasti. Itsevetävä leikkuri on hyvä apuväline. Tänä kesänä on ollut
kärmeksiä liikkeellä ja haluan pitää ruohon matalana.
Se meidän kaasulla toimiva sääskikilleri on hyvä vekotin. Sääskiä on n. 90 % vähemmän kuin viime kesänä.
Tänään kävimme Kauppakadun markkinahumussa ystävättären kanssa. Ostimme kumpikin makeat hatut. Minä ihastuin pellavaiseen ladylike-hattuun. Sitä voi pitää syksymmälläkin. Ystäväni osti Marikankaisen hatun.
Ja löysin aivan ihanan tilkkupeiton tulevalle vauvalle pinnasängyn peitoksi. Vanhempi rouva oli ommellut tilkkupeittoja. Juttelimme -kuinkasmuuten- vauvoista. Kerroin tulevani mummoksi eka kertaa, niin ompelijarouva kertoi tulevansa mummoksi 13. kerran. Systeri kahdeksannen kerran, vaikka itse sanoi, että yhdeksännen kerran. Ja oikeassa hän oli tietty, unohdin pikku enkelipojan.
Yllättävän paljon oli ruuhkaa Kauppakadulla, helteinen sää oli tietty syynä. Vuosi sitten satoi kaatamalla kun oli tämä kotiseututapahtuma.