Mietiskelyä, pohdintaa

Maaliskuu vaihtui huhtikuulle ja kiireisimmät linnut ovat jo aloittaneet pesäntekopuuhat. Varsinkin pulut eli nämä kaupunkikyyhkyt ovat jo useamman viikon kukerrelleet kerrostalojen katoilla ja rännien päällä. Niiden ääni on todella kujertava. Muistan -08 toukokuulla, kun kävimme Lontoossa lomalla, heräsimme upeassa kartanohotellissa pulujen kukerrukseen.
Vietimme mukavan Pääsiäisen kotona maatilalla nuorteni kanssa. Ja koiran ja kahden ovelan, suloisen kehrääväisen kissan kanssa. Kollipojat ovat kasvaneet isoiksi ja ovat taitavia pyydystämään jyrsijöitä ja tietysti myös lintuja, jos lintu ei älyä väistää tarpeeksi kaukaa. Meidän Saku-koira on edelleen niin uskomattoman kiltti ja touhukas, jalan täydellinen murskaantuminen ei onneksi vaikuttanut koiran luonteeseen. Edelleen koira on Maailman Pöljin Koira, posiolaisittain sanottuna. Tuo on lempinimi.
Kotona oli mukava touhuta arkiaskareita, eli järjestelin, siivosin, pyykkäsin, laitoin ruokaa. Eipä silti, kyllä sinkkuna asuva poika, joka on isäntä, pitää järjestyksen yllä, mutta minusta on ihanaa touhuta kotona.
Taivas hehkui turkoosin sinisenä ja kävelimme tuttua lenkkiä, tietä pitkin sillalle ja takaisin. En osaa sanoa kuinka
monta sataa kertaa tuo sama lenkki on tullut kävelyä parinkymmenen vuoden aikana, kun asuimme maalla.
Vanhin tytär kävi lankalauantaina miehensä ja anoppinsa kanssa päiväseltään moikkaamassa. Keitin ison padan hernesoppaa, sitä aitoa, ja mämmiä jälkiruoaksi. Posiolla sanotaan mämmä, ei mämmi. Äitikin paistoi itse aikoinaan mämmää. Tuosta tulikin mieleen, että kun mämmän teko aloitettiin, kattila, joka oli ehkä jopa 12 litrainen, nostettiin jossain vaiheessa ulos kinoksen nokalle, johon se kuumana upposi syvälle. Jokainen meistä lapsista kävi vuorotellen sitä hämmentämässä voimakkaasti varpuvispilällä. Varpuvispilöistä taas hyppäsi mieleen, että keväisin,kun pajunparkki irtosi melkein ravistamalla, menimme suon reunalle pajukkoon ja armoton vispiläntekourakka alkoi.
Äiti sitä johti tarmokkaasti, sitä savottaa.
Vanhimman tyttären vauvamaha on jo melko pyöreä. Ihanaa odotusta. Viikonloppuna he muuttivat uuteen, isoon taloon, ja menemme mieheni kanssa yökylään tiistaina. Pesin ja silitin melkoisen vauvanvaatelaatikollisen jo viemisiksi. Tuli nuoruus mieleen,kun eilenillalla silitin pienen pieniä bodyja. Kun 25 -v sitten kun kuopus oli syntynyt, nuttuset ja potkuhousut olivat ihan erilaisia. En ole säästänyt ollenkaan omien lasten vauvanvaatteita. Ne olivat niin monella lapsella pidettyjä ja en yleensäkään halua säilöä vanhoja vaatteita. Hiiret pesivät ja pissivät ja home itää.
Nämä joita huosin jo valmiiksi, on tuosta kirppiksellä ja uutta vastaavia.
Minulle tuli elämässä vastaan notkahdus, jonka myötä alkaa pidempi uusi elämänvaihe.
En tule ruotimaan asiaa blogissasi sanallakaan, se on vain minun asiani. Ruodin sitä tietysti face to face paljonkin,
mutta asia on niin henkilökohtainen, että en salli kenenkään retostelevan myöskään omissa blogeissaan asiaa.