Huikaisevaa kirkkautta

Joka toinen päivä on satanut runsain mitoin lunta, ja joka toinen päivä aurinko paistaa turkoosinsiniseltä taivaalta hehkuvan kirkkaana. Olen käynyt päivittäin 5 - 7 km kävelylenkkejä,ja olipasää mikä tahansa,liikunta on aina yhtä ihanaa. YouTubesta olen metsästänyt kotijumppausvideoita ja uusi joogamatto on jo saanut hikikasteen. Venyttelyt varsinkin ovat tärkeintä. Tänään venyttely herätti oikean pakaralihaksen iskiashermon ja se olisi saanut jäädä heräämättä. Iskias- tai issiashermo on kuin hammassärky, juilii,juilii...
Mutta liikuntaa en jätä ihan vähällä, mutta on pakko ottaa huomioon ikä ja muut hidastavat tekijät.
Kävin tänään reippaan vitosen lenkin ja paluumatkalla ohittaessani kampaamoani, pitäydyin ekstemporee kysäisemässä olisiko omalla kampaajatytöllä aikaa pudottaa puolet kutreistani pois. Kuinka ollakaan, hänellä oli ennen seuraavaa asiakasta kolmen vartin vapaa aika. Nips, naps, surutta roikkuvaiset leikattiin pois ja tulos on piristävä. Mieheni ei huomannut mitään, ilmeisestikään miehet eivät huomaa. Hän ihmetteli missä mamma viipyi tuon ylimääräisen ajan, no en viitsinyt herättää epäilyksiä mahdollisista huonoilla teillä olemisesta, ja pyysin häntä silmäilemään hoksaako hän mitään erikoista.
Olen ihmetellyt tuleeko kuulovammani enää parantumaan. Ystävättäreni Savosta, jolla on kuulolaite perinnöllisen sisäkorvarappeuman etenemisen myötä, sanoi, että tervetuloa hullujen kastiin. Että kuulovammainen rinnastetaan vähintään mielenvikaiseksi. No jotenkin olen jo saanut esimakua tuosta, jopa korvalääkärin töykeä käytös keljuttaa.
Ja pari kertaa olen joutunut säikähtämään, kun en ole kuullut mitä selkäni takana tapahtuu. Toisella kerralla seisoin jalkakäytävällä valoissa odottamassa vihreää valoa. Selkäni takaa iski mies lapiolla melkein kintuilleni. Säikähdin, että mitä helv.. Lumilapiomies karjaisi että siirry siitä, että hän lapioi valopylvään juurelta lumet pois. Minä meinasin tempaista turpaan, mutta alkoi huvittamaan. Sanoin, että olen puolikuuro, enkä kuullut hänen pyyntöä siirtyä edestä. Kaveri totesi jotain, että jopa-joo, niinhän ne kaikki sanoo... Ainakin kuvittelin että hän niin sanoisi. No ehkä hänellä oli huono päivä tai jotain, kuittaan aina tuon vanhempien miesten äreyden kysäisemällä, että etkö saanut viime yönä?
Ja olen oppinut varomaan, että eivät aja pyörällä päälle kun kävelen, kun en kuule takaa varoitusääniä. Opettelen kävelemään tarpeeksi reunassa.
Olen niin onnellinen, kun mummoksi tuleminen lähestyy sitä mukaa kun kesä tulee. Odotus on puolessa välissä. Tuleva äiti on ollut terve ja hyvinvoiva. Kaikki on mennyt hyvin ja toivottavasti menee jatkossakin. Olen aloittanut neulomaan pieniä töppövillasia ja vilaisia vaippapöksyjä. Olen hyvä neulomaan pieniä juttuja, mutta minulla ei ole ollut kärsivällisyyttä isompiin neuletöihin. Mutta nyt aloitin neulomaan oikein diblomityötä; bambulangasta kastemekkoa. Harjoittelin kuviota viikon ajan, ja vihdoin sain ns langan päästä kiinni. Se on niin hidas ja minusta vaikea malli, että saan päivässä neulottua 10 riviä, eli yhden kuviokerroksen. Laskin, että jos joka päivä neulon tuon kuvion, olen kuukauden päästä saanut helmaosan valmiiksi. Jos ja kun tämä valmistuu, lupaan laittaa kuvan nähtäväksi.

Meillä on ollut aktiivinen vaihe kuopukseni ensiasunnon oston myötä. Asuntoa ei ole vielä ostettu, mutta kohde on valittu ja tarjousta mietitty. Ja aloitin jo remonttitarvikkeiden hankinnan. Eilen sain yllättäen hyvät kaupat, sillä löysin 100 neliötä lattialaminaattia lähinnä kiitoksella. Jos kuopukseni tarjous menee läpi, hän halusi asuntoon laminaattilattiat. Joten ne järjestyi. Maailmankaikkeus toimii niin. Pyydä niin saat.
Kannattaa tuo muistaa.