Keskikesää

Kesä pyörähti jo puoleen ja hillat, eli lakat kypsyivät ihan yhtä-äkkiä täällä Kainuussa. Tänä vuonna oli erityisen helppo lakansaanti, sillä mieheni kävi ostamassa 15 kg lakkaa torilta. Olen ylen hyvilläni, sillä sietämätön helle ja vajaakuntoisuuteni vastustaa kovasti suolle lähtemistä. Muutenkin tuntuu, että marjat kypsyvät nopeasti, mansikka-aika tuntuu jo olevan ohitse ennenkuin alkoikaan. 
Käväisin kotona maatilalla ja jatkoimme remonttia. Eli nyt on komerot ja seinät laitettu pukuhuoneen puolelle. Oli viisasta purkaa turhia väliseiniä pois ja saada iso yhtenäinen eteis/pukuhuone/apukeittiötila. Komerokalusteet ovat todella hyvä hankinta, niihin kuuluu iso naulakko ja siivouskomero tavankomeroiden ja yläkaappien lisäksi. On todella mukava nähdä kuinka vanha kotimme muuttuu unelmieni "kartanoksi".  Minulla on haave rakennuttaa torni talon kylkeen, ihan kuin kirjailija Enni Mustosella on kotonaan. Laittaisin siihen torniin taiteilijananateljeen, kangaspuut, neulekoneen ja atk-pisteen. Kaikkea sitä. Mutta aina minä olen saanut mitä olen hoksannut pyytää.
Neiti Mercedes on nyt ajettu sisään, eli mittarissa on 200 km. Täytyy sanoa, että eipä enää menopeli siitä voisi parantua. Ja väri on suloinen. Kumma kyllä samanvärisiä näkyy siellä täällä eri merkeissä, eli nyt on siis muotia ajaa beige pearl-värisellä menopelillä. Oli kyllä melkoinen jaahinki tuon auton kanssa. Miten se voikin olla että kun tehtaalta tilataan jokin malli, tuleekin eri malli. Monen kiroilun ja jeenustelun jälkeen kaikki kääntyi voitoksi. Tämä Avantgarde malli onkin ihana, vaikka herrasmieheni tilasi herrasmiesmallin. Mutta sportmalli on tietysti aina sportmalli, joten voihan se olla vähän "nuorekkaampi".
Vettä on satanut vuosien tarpeeksi, ukkonen rysähteli aikamoisesti tuossa viikonloppuna. Ilmankosteus piti hiukset märkänä koko viikonlopun. Eipä silti, kävin viisi kertaa päivässä uimassa, tosin vähän liian lämpimässä järvivedessä. Huomaan omassa puutarhassani, että en ole vielä ihan ammattipuutarhuri. Taisin lannoittaa liikaa joitakin kasvia, sillä varsinkin kurtturuusu ei jaksa pitää oksiaan ylhäällä, kun se kasvoi niin valtavan pitkiksi ja honkkeloiksi vesoiksi. Samoin vanhanaikainen ukonhattu tahtoo kaataa pitkät oksansa sateenpainosta. Ne Maatiaisesta tilatut perennansiemenet ovat kasvaneet hyvin. Kun vain osaisin ne erottaa toisistaan, että mitä mikäkin on. Yksi laatu on kovasti nupuillaan, toisia taas ihan matalana. Niitä pitää tietysti levittää eri penkkeihin. Mieheni teki meidän vanhasta perunamaasta ihanan nurmikon ihan käsipelillä. Tosin naapuri kävi sen ensin kyntämässä ja karhitsemassa, mutta tasoitus ja tiivistys tapahtui sillä vanhalla pölkkymenetelmällä.
Ja kovasti ruohonsiementä päälle. Voisimme vaikka golfkentän perustaa siihen viheriölle. Ainakin voisi sellaisen lapsuudenaikaisen sulkapalloverkon viritellä. Jaksaisikohan sitä hyppiä sulkapallon perässä, vähän taitaa jäädä aikeeksi. Tämänkertainen dieettini on karppaaminen, vaihteeksi. Että tuntuu turhauttavalta taistelulta, ikuiselta sodalta mahdotonta vastaan. Ihan kuin se kuuluisa talkootyö: "älyttömät yrittää saaha haluttomia tekemään mahottomia"!  Yhtä turhauttavaa. Mutta periksi ei anneta, ei sitten millään. Joka sentti minkä saan sulatettua, on pois esteestä saada käyttää ihanaa vaatekaappini sisältöä, jossa on ilmennyt kutistumisilmiötä.