Myrskyää

Taivas pimeni aivan mustaksi ja alkoi satamaan maahan saakka. Hurjaa miten äkkiä voi tuo säätila vaihdella. Aamupäivästä oli aurinkoista jonkin aikaa, mutta muuten kyllä on taas satanut liki koko päivän. Alkaa jo epäilyttämään, että mahtaako tulla vedenpaisumus. Muistan kyllä, että Äiti vakuutteli aikoinaan, että maailmaa ei enää hukuteta toista kertaa, se on Luojan lupaus. Tiedä häntä näin atomiaikana, jos se vaikka on unohtunut. Entinen appeni sanoi aina, että vanhat merkit eivät enää pidä paikkaansa. Sen oli hänelle viisikymmenluvulla sanonut hänen vanha isoisänsä.
Minusta se kuulosti kovin juhlalliselta.
Kävimme aamupäivästä kirjastossa mieheni kanssa. Minusta on mahdottoman mukava hakea lukemista suhteellisen laajavalikoimaisesta kirjastosta. Tosin asentohuimaukseni on taas aktivoitunut pahemmaksi ja kun kumarruin eteenpäin alahyllyjä kohti, on miltei pakko ottaa hyllyn reunasta kiinni. Keksin siihen ratkaisun, että kuljetin jakkaraa hyllyjen välissä ja aina kun piti kumartua alaspäin, tälläsin takamukseni jakkaralle. Löysin monia mielenkiintoisia elämän- kertoja. Nimittäin systeri kehoitti, että saattaisin sivistyä jos lukisin mieheni kirjahyllyn kirjat läpi. Hän neuvoi, että aloittaisin kevyestä päästä, eli elämänkerroista ja muistelmista. Kävinkin läpi kodin elämänkerrat ja muistelmat ja luin niistä muutaman. Mutta en jaksa lukea ihan kaikkien "suurmiesten" elämänkertoja, sillä olenhan käynyt kouluni minäkin, ja tiedän suht.koht mitä kukakin on ajanut takaa. Myös politiikanmuistelmat ovat aika kiinnostavia luettavia. Ihanteeni on ollut aina Risto Kuisma, koska hänellä on niin korkea "minäkerroin", ts. olen ihaillen seurannut aikoinani hänen haastatteluja ja hän sanoi "minä" sanan hyvin-hyvin useasti. Mies, joka "uskoi kerrasta" ja muutti elämäntapansa, on erittäin kunniotettava henkilö. Lainasin myös toisen poliitikon, Satu Hassin "Tukka hattuhyllyllä" -kirjan. Se vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta.
Mieheni sanoi, että maantiedon tuntemukseni on erittäin vähäinen. En tiedä missä on Liverpool, enkä tiedä missä on Wales (!). Se johtunee siitä, että maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia paikkoja, että ei minun tarvitse tietää noiden alueiden ko´oordinaatteja. Lukion maantiedon kurssin tenttineenä ihmettelen itsekin, miksi minua ei välttämättä ole koskaan kiinnostanut katsella missä mikin tietty paikka sijaitsee.
Kirjastosta tultuani lipsahdin kirppikselle. Huomasin ilokseni, että kirppis on avattu uudelleen (vanha joutui evakkoon purkutuomitusta talosta) ja entistä ehompana. Jo ala-aulaan tunki kirppiksen tuoksu, joka ohjasi oikealle käytävälle. Minulla oli vain puoli tuntia aikaa, joten kävin summittaisesti läpi rekit. Löysin suoranaisia löytöjä, ihanat pelargoniakuvioiset verhokapat mökin makuuhuoneeseen seka kauniin heinä-aiheisen seinävaatteen. Sellaisia ei voi vastustaa.