lauantai 11. marraskuuta 2023

Ei enää anonyymi

Laitoin blogikuvaksi oman itseni kuvan. Olen niin kauan jo kirjoitellut höpöttelyjäni,  ja lukijani tietävät henkilöllisyyteni, niin arvelin, että blogista tulee enemmän näköiseni, kun katselen onnellisena nalleni hellässä suukossa. Kyseinen nalle on pihan valtias, sain puupatsaan lahjaksi kun täytin 50 vuotta. Wanhaherra ja rouvansa toivat lahjaksi. Joku kaitaansalmelainen harrastaja on sen veistänyt. Nalle on siinä vahtinut pihapiiriä säitten armoilla.
Olin onnellinen, kun käväisin kotona yhden yön reissulla, ja se näkyy ilmeestä

perjantai 5. syyskuuta 2014

Blogini sulkeutuu

Ja uusi on jo alkanut. Osoitteen saa minulta.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Varjakan salapolku. Lintutornille.

Oulunsalon omenanhakureissu meni oikein hyvin. Kuvassa on Varjakanrannasta päin otettu kuva, josta lähtee lintutornille polku. Tämäkin polku on salaperäisen näköinen.
Viikko meni täydessä työntouhussa, olin kuusi päivää töissä ja sunnuntaivapaa meni huristellessa Oulunsaloon ja takaisin. Kyläilypaikassa oli ylenpalttiset herkkuruuat katettuna ja menu oli kauden herkkuja. Kaalilaatikkoa ohrasuurimoilla ryyditettynä, sieni-omena-jauhelihapaistos. Nuo ruuat maistuvat suussa  tosi hyvältä ja söimme nauttien. Valmiiseen ruokapöytään istahtaa mieluusti.
Omenoita oli tosi paljon puissa. Saimme kerätä kaksi ämpärillistä, joista toinen on jouluomppuja. Ne pitää osata oikein laittaa kypsymään kellariin. Ohjeena on, että joka omena kietaistaan mieluimmin silkkipaperiin ja pahvilaatikkoon ja jouluun mennessä kypsyvät kellarikylmiössä. Teemme noin.
Kävin lauantaina töistä suoraan mökillä hakemassa jumppavaatteet, kun ryhmäjumppa alkaa tiistaina.
Siellä kukki kauniisti kultapallot ja tiikerinliljat, syysasterit, kermankeltaiset isot liljat ja vielä uusi "torvililja" laji, matala varsi ja iso trumpettimainen kukka. Ei aavistusta mitä ne ovat. Istutin keväällä mukuloita, josta kasvaneet. Auringonkukat eivät ehkä ehdi kukkia, nekin pitäisi kasvattaa keväällä taimina.

Syksy saa tulla, olen valmis.  Löysin hyvin voimaannuttavan runon yhdestä blogista, liittyen vakavaan sairauteeni, josta olen toipunut hyvin. Lainaan säkeistön tähän. Kirjoittajaa en tiedä.
"Kun on kohdannut
kuolemanpelkonsa
ei pelkää enää mitään
rajumyrskyä
tai toisia ihmisiä."









keskiviikko 27. elokuuta 2014

Salapolkujen kiihko

Muistan systerin runon jossa on säe, että "Salapolkujen kiihko", kun kiinnitin mustikassa huomiota mielenkiintoisiin polkuihin, jotka kiemurtelevat jättikuusien helmassa. Harmi, kun kameralla saa kuvan vain  pätkästä salapolkua, enkä ehtinyt kulkea tätä kuvassa olevaa, että mihin se olisi vienyt. Mutta pitänee toisella kertaa kävellä pidemmälle.
Viime viikko oli tämän kuluneen kesän kesälomanrippeitä, ja vietin tosi aktiivisen loman. Tärkeintä oli hoitaa pikkupojua Oulunsalossa. Juuri kävelemään oppinut pikkumeeho osasi näyttää kaikki temppunsa. Parasta oli, kun isi ja äiti tulivat kotiin, poika nauroi ilosta ääneen.
Minulla on tunteet heiluneet laidasta laitaan, ihan  kuin murkkuikäisellä nuorella. Kyseessä on taas jonkinlainen  itseni etsiminen. Kuten  rakas ystäväni siellä Loimijoen rannalla sanoi, että hän ajelehtii elämässä. Nyt sitten jo toinen rakas ystäväni kertoi ajelehtivansa elämässään. No jospa joskus se pursi kiinnittyy satamaan itse kullakin. Tuntuu välillä pahalta, kun ei voi auttaa, ei voi auttaa kuin vain sanomalla, että olen ystäväsi, jos niin haluat, mutta voin väistyä, jos et tarvitse minua.   Olen vihdoinkin aikuinen nainen, joka saan itse päättää, mihin jaan oman jaksamiseni. Ja suuresti ihailemani busines woman Lenita sanoi jossakin haastatelussa, että hänestä on kaikkein parasta, että kun rakkaussuhde päättyy, alkaa ystävyys.
Itse en tunne minkäänlaista tarvetta ajelehtia rakastavan perheeni keskeltä minnekään.
Ihmettelin ihan ääneen, että miksi tunnen itseni niin virkeäksi ja huomasin, että siksi, koska olen taas aloittanut tekemään wilfalla tuoremehuja, smootheja, vitamiinipommeja. Makeanhimo ei pääse vallalle, kun marjasmoothiet vievät suklaanhimon.



Salapolku