Tulvan keskellä

Luojamme lupasi, että maapalloa ei enää hukuteta toista kertaa, merkkinä siitä on sateenkaari. Onkohan sekin lupaus vanhentunut, kun nykyisin ei enää vanhat merkit pidä paikkaansa. Ainakin  meillä Kainuussa on jatkuvasti satanut vettä, päivästä toiseen, viikosta toiseen. Järvet ja joet ja muut puroset ovat tulvineet teiden päälle, meidän huvilan pihallekin nousi järventapainen. Ei tuo syvä ole, mutta selvästi näkee, että maa ei kertakaikkiaan ehdi juoda sisäänsä taivaalta tulevaa vesimäärää.
Lakat, eli hillat olivat niin kaukana erämaassa, että en jaksanut lähteä niitä hakemaan. Onneksi sain tehtyä kaupat  poimijan kanssa, joka ilmeisesti sattui marikon reunaan tuolla Lapissa, sillä oli jo ehtinyt kerätä liki sata kiloa muutamassa päivässä. Tilasin 10 kg, hinta on 20 €/kg, mikä on jo kohtuullinen hinta sille, joka ne jaksaa ja kehtaa kerätä. Hillat tulivat eilen ja ovat erinomaisen hyvänlaatuista. Hilla, eli lakka, on marja, jota pitää  kumartaa nöyrästi ja jokaikinen pitää erikseen napata astiaan.
Linnut ovat nyt saaneet poikueensa lentoon. Huvilan pihan männyn latvassa oli räkättirastaan pesä. Siitä lähti lentoon iso poikue, jota ovat ahkerasti herukkapensaitteni ympärillä ahertamassa.  Luonto saa ottaa osansa, se on minun periaate, mutta silti minäkin haluan osani ja laitoin verkot punaisten herukoiden päälle. Lintubongauksesta tulee mieleen aika erikoinen tapaus. Kaverini oli bongannut omalla takapihallaan erittäin harvinaisenoloisen ja -näköisen linnun. Hän oli katsellut ilman silmäklaseja ikkunan läpi lintua, joka oli musta, leveäpyrstöinen ja istui n. metrin korkeudella puun oksalla. Lintu oli rauhallinen, joten kaverini oli ottanut digikameran ja lähtenyt  hiipimään talon päädyn kautta takapihalle, jotta saisi napattua kuvan linnusta.
Hän oli kyllä hämmästellyt, että lintu ei ragoinut mitenkään liikkeeseen joten hän oli päässyt ihan  äärelle kuvan ottoon.  Zoomaillessa lintua selvisi, että  linnun kyljessä oli kirjaimet VAPO. Lintu oli siis oma lätsä, jonka hän oli edellisenä iltana heittänyt hikipäissään oksalle kuivumaan ja siihen unohtanut.
Tuo em. räksän pesä joutui korpin hyökkäyksen kohteeksi kesällä. Se oli veikeä tapaus. Olin mennyt päikkäreille ja juuri kun vaivuin torkkumaan, alkoi ikkunan takana sotatila. Räksät metelöivät henkensä edestä ja raskas klonkahdus säesti meteliä. Haakuroin katsomaan ikkunaan ja näin, että  kevättalvellä syntynyt nuori korppi oli hajottamassa männyn latvassa napottavaa räksän pesää. Eihän räksät korpille mitään mahda, joten kävin jahtaamassa korpin takaisin Kaakkurin selkoseen, missä on korpin reviiri. Se tarkoittaa huvilajärven takana aukeavaa erämaata. Joutsenet ovat onnistuneet hyvin tämänkesän pesinnässä, sillä joutsenpari tyyrää huolellisesti kolmea lihavaa, kömpelöä, harmaata poikasta.
Kasvusto on enemmän kuin vihreää, johtuen kosteudesta. Tuoksuvatukkapensaat ovat nousseet kolmimetriseksi ja peittäneet kaiken varjoonsa. Samoin kirsikkapuut ovat alkaneet hyvin kasvamaan ja pilvikirsikasta, josta piti tulla "pieni puu", on tullut iso puu. Joka suuntaan leveä ja tuuhea.

Kyyhkyjen metsästys on alkanu ja pian alkaa vesilintujen metsästys. Meidän maatilalla Nooa -kolli on kovasti jo metsästänyt, nimittäin hyökkäsi teeren niskaan, mutta pettymys tuli, teeri olikin houkutuslintu. Ei sillä hyvä, edelleen piti uhitella: käytiin karhun kanssa painimaan.